Heitä myytti mäkeen

Viime viikolla vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Katselin liehuvia lippuja ja mietin, miksi puhe tasa-arvosta aiheuttaa minulle aina kiusaantuneen olon.

Siksi tietysti, että puhe on suureksi osaksi soopaa. Himphamppua, toivetta, lumetta.

Mikä tahansa tasa-arvottomuuskeskustelu vesittyy jo noin minuutissa siihen, että joku sanoo: "Mutta onhan Suomi hyvin tasa-arvoinen maa. Eikö kaikki kuitenkin ole ihan hyvin?" Kysymysmerkistä huolimatta kyseessä ei ole kysymys, koska vastaus on ennalta määrätty.

Ajatus tasa-arvoisesta Suomesta on myytti, jonka vaaliminen estää tasa-arvon toteutumisen. Claude Lévi-Straussin mukaan myytti on kompromissi, tarina, joka ratkaisee ristiriidan. Myytti pelastaa katsomasta tosiasioita silmiin ja estää näkemästä kirkkaasti sitä, miten asiat oikeasti ovat.

Musta mies luuttuaa kuntosalin lattioita – jos on sekä onnekas että taitava siivousalalla. Pankinjohtajaa hänestä ei tule, vaikka hän olisi kuinka taitava myös pankkialalla ja kaksi kertaa terävämpi kuin jalkaprässissä puhkuva pankinjohtaja.

Valkoinen mies kähmii juhlissa joitakuita rintoja ja menettää työpaikkansa. Mutta hyväveliverkostot ovat voimissaan, ja uusi johtajanpaikka järjestyy tuota pikaa – tarjolla on jopa vaihtoehtoja. Muut työttömät saavat tulla toimeen omin neuvoin.

Kunnan sosiaaliviraston työntekijä saa kuukausipalkkaa 700 euroa vähemmän kuin teknisen viraston palkollinen, jonka koulutus ja työn vaativuus ovat samantasoiset kuin sosiaalityöntekijällä.

Mutta sehän on ihan luonnollista, koska tekniikka on työnä niin paljon hienompaa kuin luuserien hyysääminen. Ja hei, meillä Suomessa naiset sentään saavat käydä töissä! Eikä heidän tarvitse pitää edes burkhaa!

No no, ei nyt sentään liioitella. Tasa-arvomyytin valaisemin kasvoin olemme tässä kohtaa maltillisesti sitä mieltä, että onhan nyt kaikesta huolimatta kivaa, kun musta mies on ylipäätään päässyt töihin, valkoinen mies on saanut erheensä anteeksi ja sosiaalityöntekijä saa tehdä kutsumustyötään. Kuulen jo muutaman lukijan aloittavan: "Mutta onhan Suomi silti hyvin tasa-arvoinen maa! Eikö kaikki kuitenkin ole keskimäärin ihan . . ."

Ei ole, ei! Tasa-arvo joko on tai ei ole. En tiedä, tuleeko Suomesta koskaan tasa-arvoista yhteiskuntaa, mutta sen tiedän, että varma tapa estää tasa-arvon toteutuminen on pitää silmät kiinni ja hokea, että kaikki on jo riittävän hyvin.

Yhteisö ei luo myyttiä, vaan myytti luo yhteisön. Yhteisö voi silti pinnistellä eroon myytin otteesta. Jos haluamme, että tasa-arvon liputtamiselle on jonain päivänä oikeasti aihetta, ensimmäinen askel on heittää myytti mäkeen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi