Jotain pysyvää

Työelämässä riittää rituaaleja ja seremonioita. Niistä jykevimpiin kuuluvat seminaarit. Vaikka vuoret järkkyvät, kukkulat horjuvat ja työelämä myllertyy, seminaareihin ei tepsi mikään. Ne pysyvät.

Seminaareja pidetään, koska ihmisten on hyvä kohdata toisiaan. Kohtaamiseen sopii tilaisuus, jossa kaksisataa ihmistä istuu riveissä naamat samaan suuntaan ja yksi kerrallaan seisoo heidän edessään puhelemassa itsekseen.

Seminaareja pidetään, koska ihmisten on hyvä omaksua uusia ajatuksia. Suomessa on keskeistä, että kaikki omaksuvat aina samat ajatukset. Siihen seminaari on oiva paikka. Kun ihminen on lusinut puolen tusinaa seminaaria ja kuullut niissä milloin pilvipalveluista, milloin WOW-johtamisesta tai brändinhallinnasta, hän alkaa pitää ajatuksia ominaan ja siksi aika hyvinä. Kun kaikki muutkin ovat omaksuneet samat ajatukset, vältytään rasittavalta ajatustenvaihdolta ja ristiriidoilta.

Seminaareihin osallistutaan, koska "semmu" on pätevä syy olla hetki pois töistä. Puhelimesta ja sähköposteista ei tarvitse hetkeen välittää. Se on vapauttavaa. Seminaarin aikana tosin puolet yleisöstä näprää salaa kännyköitään uskoen, ettei kukaan huomaa.

Seminaarin avaajaksi sopii parhaiten pitkä mies. Seminaari avataan puhujapömpelistä, jonka päällä on puolimetrinen kukkahökötys. Sen takaa ei keskikokoisesta naisesta näy kuin päälaki. Pitkä mies pärjää hökötykselle.

Paras seminaarin avaaja on ministeri. Hän säntää tilaan pari minuuttia ennen osuutensa alkua. Kun hän on lukenut erityisavustajansa kirjoittaman paperin, hän solahtaa avustajan kannattelemaan päällystakkiinsa ja kiitää seuraavaan tilaisuuteen.

Seminaariyleisö on haltioissaan, kun itse ministeri kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Ministerille tapauksesta ei jää muistijälkeä.

Seminaarin puhujiksi valitaan väkeä, jonka tiedetään olevan asioista oikeaa mieltä. Eliitin samanmielisyys on Suomen keskeinen voimavara. Sen takia hyvien veljien parhaimmisto ramppaa maanpuolustuskursseilla ja Sitran kursseilla. Kurssien ansiosta eliitti tietää, mitä mieltä kuuluu olla – ynnä keiden kanssa pitää verkostoitua, jos aikoo pysyäkin eliitin jäsenenä.

Oikeamielisten puhujien lisäksi kunnon semmuun kuuluu yksi seminaaripelle. Hänen alustuksestaan ei ole tarkoituskaan jäädä mieleen muuta kuin että hän oli aika hauska. Eikä hänellä ollut powerpointeja.

Seminaari huipentuu paneelikeskusteluun, jossa neljä tai viisi samanmielistä istuu rivissä naamat yleisöön päin. Palkinnoksi seminaarin osallistujat nauttivat lämpiössä tikkuihin koottuja cocktailpaloja ja haaleaa valkoviiniä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi