Pornoton päivä

Ruotsin kuninkaan Carl Gustafin epäillään käyneen strippariklubilla. Kuningas näytti ylen säälittävältä, kun joutui kommentoimaan asiaa televisiossa. Silkasta myötätunnosta Kaarle Kustaata kohtaan päätin, että minunkin on aika viettää yksi pornoton päivä, en porrfri dag.

Se oli vaikeaa. En voinut aamulla mennä R-kioskiin lataamaan rahaa bussikorttiin, koska koti-Ärskämme kassajonoa lähentelevät pinkeiden pimujen jättiläispallorinnat. Bussipysäkillä seisoin katse tiukasti maahan luotuna, koska katoksen valtavassa bikinimainoksessa on ihoa paljon enemmän kuin kangasta. Ratkaisevaa on estetiikka: bikinimalli on kuvattu tavalla, joka tuo mieleen ne Ärskän tuotteet.

Kaupungilla näin noin kymmenvuotiaan tytön, jonka T-paidassa luki Sexy Baby. Olin ajatellut viedä auton öljynvaihtoon, mutten pornottomana päivänäni voinut, koska tutun korjaamon seinillä roikkuu kalenterikuvissa muutaman vuoden tuota tyttöä vanhempia sexybabyja.

Vaikka pornon välttely kaupungilla oli vaikeaa, en voinut mennä kotiinkaan. Ei, kotonani ei lueta pornolehtiä. Pahempaa: meillä on kaksi tietokonetta! Kummassakin on nettiyhteys. Hakusanalla "porn" tulee 1 130 000 000 sivua. Yli miljardi pornosivua vain yhden klikkauksen päässä!

Muistin suomalaisen kylpylähotellin, jossa yövyin taannoin. Huoneen telkkarista tuli pyytämättä ja yllätyksenä aitoa peruspornoähellystä. Selitys: kyseessä oli "maksullisen aikuisviihdepalvelukanavan" maksuton esittely. Suostun nimittämään pornoa söpösti "aikuisviihteeksi" heti, kun saan luvan käyttää samaa sanaa vaikka oopperasta.

Pornoton päiväni epäonnistui. Avasin vahingossa sanomalehden, jossa oli taas yksi innostunut juttu burleskitaiteesta. Aiheesta on viime vuosina julkaistu kymmenittäin juttuja, joissa kehutaan touhua "vapauttavaksi". Idea on, että myös muut kuin normivartaloiset saavat liimata nännien päälle tupsut ja tulla yleisön eteen hetkuttelemaan. Yleisö kannustaa aina. Sen syvempää sanomaa en kykene tavoittamaan.

Läpeensä pornoistuneessa kulttuurissa, tarvitsemme vastapainoksi henkilöitä, joita mikään pornahtava ei tavoita. Minusta ei sellaiseksi ollut. Toivottavasti Carl Gustaf vielä onnistuu.

hs.kulttuuri@hs.fi Kirjoittaja on vapaa toimittaja

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi