Somia ja rumia sanoja

Suomalaisilla on lystikäs tapa väitellä siitä, mistä asioista kulloinkin on sopivaa keskustella, ketkä saavat keskusteluun osallistua ja mitä sanoja saa tai ei saa käyttää. Näin vältetään puhumasta itse asiasta.

Viime viikkoina kansaa tai ainakin muutamia julkisia lausujia on alkanut laimeasti kiinnostaa, onko Suomi Afganistanissa mukana "sodassa" vai jossain muussa räyhässä. Tämä kielellinen erottelu tuntuu olevan olennaisempaa kuin se, mitä Afganistanissa varsinaisesti tapahtuu.

Afganistan-keskustelu on noudattanut klassista suomalaista kaavaa. Ensin joku kiinnittää huomiota asiaintilaan, joka on vallinnut jo pitkään mutta josta kukaan ei ole välittänyt vähääkään. Tavanomaisen laimistelun sijaan keskustelun aloittaja pyrkii käyttämään tavallista hieman voimakkaampaa ilmausta, jotta edes joku kiinnostuisi. Tässä tapauksessa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoi, että Suomi on Afganistanissa sodan osapuoli.

Teesin esittämisen jälkeen keskusteluun kuuluu antiteesi. Suomalaiseen tapaan antiteesi ei kuitenkaan kohdistu itse asiaan vaan siihen, mitä siitä on soveliasta sanoa. Nyt pari ministeriä ja puolustusvoimain entinen komentaja riensivät paheksumaan sota-sanan käyttöä. Sehän on niin kamalan ikävä sana.

Keskustelun tässä vaiheessa herää yleensä joku auktoriteettina itseään pitävä henkilö toteamaan, että keskustelunaihe on tarpeeton ja pulinat pitää lopettaa. Muutama setämies eduskunnasta ryhtyikin jo kuoppaamaan koko kysymystä.

Normaalissa suomalaisessa keskustelussa on tapana myös rajata, keiden ei toivota osallistuvan. Akat nyt ainakin olkoot hiljaa, kun sodasta puhutaan!

Keskustelun huipentajana toimi puolustusvoimain uusi komentaja Ari Puheloinen. Hän laati synteesin, suuren loppuratkaisun: Suomi ei ole mukana sodassa, vaan "aseellisessa selkkauksessa". Tämä on se ilmaus, jolla Afganistanista sopii puhua.

Ah, kiitos tästä tiedosta! Nyt, kun asia on selvitetty, se voidaan jättää hyvillä mielin ja siirtyä keskustelemaan seuraavasta keskustelusta. Itse Afganistanilla ei ole niin väliä.

Puhetta puheesta -taktiikka on mitä parhain, kun halutaan kääntää huomio pois varsinaisesta asiasta. 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun Suomessa kiisteltiin siitä, onko vähävaraista ja huono-osaista suomalaista sopivaa nimittää "köyhäksi". Sanahan oli niin ruma ja loukkaava ja kivempaa olisi, että oltaisiin kaikki sitä somaa keskiluokkaa! Samaan aikaan köyhyys alkoi lisääntyä. Nyt köyhiä on niin paljon, että sanalle totisesti on katetta.

Vielä siitä Afganistanista. Ihmisiä kuolee ja vammautuu samalla tavalla "sodassa" kuin "aseellisessa selkkauksessa". Sotilaan toimeen kuuluu muita ammatteja selvästi suurempi riski tulla tapetuksi. Väkivaltainen kuolema on väkivaltainen kuolema, vaikka sitä nimitettäisiin sankarilliseen sävyyn "kaatumiseksi".

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi