Jokela oli ennen rauhallinen pieni kylä

tuusula. Jokelan koulun liepeillä parveilee kymmeniä toimittajia ja kuvaajia. Kuvausryhmiä on saapunut paikalle ympäri maailmaa.

Keskustassa keskiviikon koulusurmien taakka painaa ihmisten katseita katuun. Tuttavat halaavat toisiaan kaupan pihalla. "Tämä on aivan hirveää", toistuu useiden ihmisten puheissa.

Veriteko tuli jokelalaisille karmivana ja odottamattomana yllätyksenä. Normaalisti elämänmeno on Jokelassa rauhallista.

"Tämä on pieni kylä. Kaikki tuntevat toisensa. Kun joku vieras ihminen kulkee kadulla, niin kyllä perään katsotaan, että kukahan se on", kertoo syntyperäinen jokelalainen Markku Kannisto kahvikupin äärellä keskustan huoltoasemalla.

Hänen mukaansa Jokelassa sattuu harvoin mitään erikoista, joskin normaaleja pienen kylän nujakoita on silloin tällöin.

Huoltoaseman myyjä Mari Korhonen on Kanniston kanssa samaa mieltä.

"Aika rauhassa olemme aiemmin onneksi saaneet olla", Korhonen sanoo.

"Tämä on pieni paikka, jossa naapureita tervehditään. Aikoinaan täällä tunsi melkein kaikki, mutta enää en voi sanoa niin, koska tänne on muuttanut viime vuosina niin paljon uusia ihmisiä", hän lisää.

Jokela onkin kasvanut kovaa vauhtia. Vuonna 2000 taajamassa asui 5 000 ihmistä. Nyt asukkaita on jo 6 000.

Muuttajista suuri osa on lapsiperheitä.

Mervi ja Tomas Löfgren muuttivat Helsingistä Jokelaan puolitoista vuotta sitten.

"Halusimme muuttaa omakotitaloon tai rivitaloon ja Helsingissä meillä ei olisi ollut siihen varaa", Mervi Löfgren kertoo.

Jos viime päivien tapahtumia ei oteta lukuun, Löfgrenien mielestä Jokelassa on huomattavasti rauhallisempaa kuin Helsingissä. Arki on sujuvaa.

"Täällä on hyvä neuvola ja muutenkin tarvittavat palvelut", Mervi Löfgren kertoo.

Neuvolapalvelut ovatkin Jokelassa tarpeen, sillä taajamassa asuu 250 alle kaksivuotiasta lasta. Lapsia on muutenkin paljon, sillä alle 19-vuotiaita jokelalaisia on lähes 1 700.

Paikallisen supermarketin eteisessä istuvat, 14-vuotiaat Emmi Takkinen ja Tuulia Ranta-aho kuvaavat Jokelaa paikaksi, jossa ei tapahdu kovin usein mitään. Keskiviikon tapahtumat omassa koulussa tuntuvat käsittämättömiltä.

"En olisi ikinä uskonut, että tällaista tapahtuu", Takkinen toteaa.

Piirit ovat Jokelassa pienet. "Välttämättä kaikkia ei tunne, mutta kasvot tunnistaa", Takkinen kertoo.

Normaalisti Ranta-aho viihtyy iltaisin harrastuksissa ja kavereiden kanssa koulun pihalla. Jos aamulla ei ole koulua, kesällä ulkona saa olla kymmeneen, mutta talvella kylmä ja pimeä houkuttelevat kotiin jo kahdeksalta. Takkinen viihtyy kavereidensa kanssa usein keskustan supermarketin kulmilla.

"Olisi kiva, jos nuorille tulisi joku paikka. Monitoimitalolla ei oikein ole mitään", Takkinen sanoo.

Jotain toimintaa monitoimitalolla sentään on. Eläkeläinen Maire Helin viimeistelee posliinimaalausta ohjaajan opastuksella.

Keskiviikkona Helin oli VPK:n mukana muonittamassa Pertun koululla. Hän oli samoissa tehtävissä myös vuonna 1996 sattuneen Jokelan junaturman jälkeen.

"Tuntuu, että Jokela tunnetaan vain pahoista tapahtumista", hän huokaisee.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi