Normaalin muuttuminen hämmentää

Littleton. Suomalaiset ovat saaneet hämmästellä Jokelan koulusurmien jälkeen hätkähdyttäviä oheisilmiöitä, kuten perättömiä uhkauksia uusista koulusurmista ja kouluampujaa ylistäviä verkkosivuja.

Jos amerikkalaisen Columbinen lukion joukkosurma 20. huhtikuuta 1999 tarjoaa mitään viitteitä, tiedossa on monia kummallisuuksia ja vuosien ajaksi. Kuten ihmisten selittämätön halu päästä osaksi tapahtumia.

Kun kysyin Columbinen lukion edustalla tietä joukkomurhan uhreille syyskuussa avatulle muistopaikalle, tapasin nuoren miehen, joka kertoi nimekseen Joseph. Iältään "17-vuotias" nuori ilmoitti sukunimensäkin.

Joseph kertoi hämmästyttävän elävästi ja uskottavasti tarinan siitä, kuinka hän oli 9-vuotiaana Columbinen kirjastossa lukiota käyneen serkkunsa vieraana. Ampujat tulivat sisään, luodit viuhuivat ja pöydän alla serkku suojasi Josephia kehollaan.

Joseph pyörtyi ja heräsi vasta sairaalassa. Serkku menetti hyvän ystävänsä, mikä jätti syvät haavat. "Tärisen yhä, kun ajattelen sitä", Joseph kertoo silmät pullistellen.

Josephin tarina ei ole tuttu koulun rehtorille Frank DeAngelisille, eikä hänen nimeään löydy tutkinta-aineistosta, jota on 20 000 sivua.

DeAngelis ei hätkähdä kuullessaan sepityksestä. Hän kertoo tavanneensa opettajia, jotka ovat väittäneet valheellisesti opettaneensa Columbinessa murhapäivänä.

Moni haluaisi olla osa kertomusta, joka on kelvannut laulujen ja elokuvien teemaksi. Ja moni tappaja Tuusulassa asti on saanut innoitusta 40 000 asukkaan amerikkalaiskaupungin lukion tappajista.

Columbinen muistopaikalla 83-vuotias Theresa Blattenger sanoo: "Olen pahoillani siitä, mitä maallesi tapahtui."

Hän sanoo, ettei ymmärrä, miten Columbinen surmaajat ovat voineet innostaa suomalaismiehen tai ketään muutakaan vastaavanlaiseen tekoon.

Muistopaikalle kiveen hakattu nimettömän vanhemman toteamus voi pitää paikkansa Columbinessä ja Jokelassa: "Se päivä muutti normaalin määritelmän."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi