Nuoret hakivat koulualueelta lohtua ja tavaroitaan

Video: Kriisiavun tarve on suuri

JOKELA. Ensimmäinen aamu järkyttävän murhenäytelmän jälkeen valkeni torstaina Jokelan koulukeskuksen tienoilla kylmänä ja sateisena. Itkuiset koululaiset alkoivat kokoontua poliisien eristysnauhan vierelle ja sytytellä muistokynttilöitä.

Joltain olivat talvivaatteet jääneet kouluun, kun pakeneminen alkoi, ja suru ja kylmyys saivat tytön tärisemään.

Kotimaiset ja ulkomaiset televisiotoimittajat ja kuvaajat piirittivät koululaiset. Kunnanjohtaja Hannu Joensivu seisoi vakavana ihmisjoukon keskellä ja jakeli lausuntoja kameroille.

Ville Häsä tuli sytyttämään kynttilät isänsä Timo Häsän kanssa.

"Ei olisi uskonut, että tällaista sattuu näin pienessä kylässä", Timo Häsä tuumi.

Poika oli realisti: "Jos pahuutta riittää, tällainen on helppoa."

Ville ja Timo Häsä olivat keskiviikkona aamulla käyneet keskustelemassa kouluasioista Villen opettajan kanssa.

"Ja siinä todettiin, paria tuntia ennen verilöylyä, että koulussa on hyvä henki, ei kiusaamistakaan. Villen luokka on erityisen motivoitunut luonnontiedeluokka."

Ville ei nähnyt ampujaa, mutta kuuli viereisessä luokassa tömähdyksiä ja kirkumista.

"Luulin ensin, että on joku harjoitus. Kun kirkuminen alkoi, pelotti."

Koulun pihalta nuoret siirtyivät lämmittelemään viereiseen monitoimikeskukseen, jossa tuttu henkilökunta halasi ja lohdutti. Talossa istuivat vierekkäin eläkeläiset posliininmaalaajat, perhepäivähoitajat lapsineen ja surulliset nuoret.

"Niin monta rakasta meni", nuoriso-ohjaaja Jonna Kajava sanoi surullisille tytöille.

"Monet olivat täällä meillä vakituisia kävijöitä, meidän jalkojenjuuressa pyörineitä. Tämä tuntuu niin pahalta", monitoimitalon hengettäreksi nimetty vahtimestari-monitoiminainen Elvi Hiltunen mietti.

Monitoimitalossa ei kuultu suuria puheita ja juhlavia lohdutuksia, vaan pikemminkin pientä ja lämmintä läsnäoloa. Henkilökunta ei jäänyt myöskään odottelemaan kunnantalolta ohjeita nuorten ruokkimisesta, vaan päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja hakea kaupasta heille leipää ja kahvia.

Myöhemmin päivällä ensimmäiset koululaiset pääsivät sotilasvartijoiden saattamina koulukeskuksen pihalle hakemaan polkupyöriään.

Koulusta paenneidenpyörät jäivät pihalle ja päällysvaatteet koulun naulakoihin. Koulun sisälle koululaisia ei torstaina päästetty.

Ensimmäisinä pyöriään pääsivät hakemaan Jere Vainio ja Olli Jussila. Poikien kanssa koululle tuli Olli Jussilan äiti.

”Ollaan selvitty hengissä, se on pääasia”, Jere Vainio tuumaili.

”Me oltiin köksäluokassa eikä nähty mitään. Poliisi tuli sinne ja jouduttiin olemaan siellä kaksi tuntia ennen kuin päästiin ulos.”

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi