Valmiusyksikkö Karhun plus yksi -sääntö viivytti piiritystä

Varsinainen ammuskelu Jokelan koululla kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta sitä seurannut epätietoisuus tuntikausia. Poliisi varautui esimerkiksi siihen, että tekijöitä olisi ollut useampiakin.

Siksi Auvinen tuotiin pahoin loukkaantuneena Töölön sairaalaan jo kello 14.45, vaikka tilanne Jokelan koulukeskuksessa jatkui vielä toista tuntia tämän jälkeen.

"Mikään ei ole varmaa, ennen kuin se on varmistettu", tiivistää ylikomisario Heikki Porola, valmiusyksikkö Karhun johtaja syyn piirityksen kestolle.

Porola ei löydä moitittavaa Karhun toiminnasta.

"En usko, että mitään olisi pitänyt tehdä toisin. Kaikki tilanteet huomioitiin näppärästi."

Käytännössä tilanne oli se, että poliisi ja erityisesti Karhu piirittivät useita tunteja koulua, jossa Auvinen jo makasi lattialla itseään ammuttuaan ja eri puolilla koulua oli ruumiita. On jopa mahdollista, että Karhu tuli paikalle vasta sen jälkeen, kun Auvinen oli ampunut viimeisen laukauksensa.

Karhu saapui koululle noin puoli tuntia ensimmäisen, Järvenpään poliisin, partion jälkeen. Vastaan tuli pakenevia koululaisia.

Erikoisryhmällä oli onni matkassa, sillä heillä oli sattumoisin samana päivänä maastoharjoitus Sipoossa. Ryhmä suuntasi sieltä varusteineen nopeasti hälytyksen saatuaan Jokelaan.

Runsaan parinkymmenen miehen ryhmällä oli konepistoolinsa, murtovälineet, erilaisia kannettavia luotikilpiä. Tarkka-ampujat suojasivat kauempaa, radioliikenne oli vilkasta ja ensihoitajat olivat valmiudessa.

Yksi olennaisimpia välineitä oli kuitenkin yksinkertainen peili, jolla näkee kulman taakse. Sille oli käyttöä pitkien käytävien rakennuksessa.

Erikoispoliiseilla roikkui selässä tai vyössä juomapulloja pitkää piiritystä varten. Mukana oli myös vanha valtiovierailuissa käytetty musta edustusmersu, joka panssarointinsa vuoksi oli kätevä apu ovia lähestyttäessä ja koululaisten evakuoinnissa.

Kun Karhu meni kouluun sisään, kävi nopeasti ilmi, että tekijä on jo tappanut ihmisiä. Se toi otteisiin ylimääräistä varovaisuutta. Pian Karhu sai myös tiedon tekijästä ja tämän aseluvasta pienikaliberiseen pistooliin. Se puolestaan oli poliisille pienen helpotuksen aihe ja antoi varmuutta siitä, että kyse ei ollut terroristisesta teosta.

"Ei ole miellyttävä tehtävä, kun mennään sisään ja aletaan löytää vainajia. Sitten siinä päällä on vielä vaarallinen tilanne. Niin kauan kuin varmistuu, että kohdehenkilö ei ole enää vaarallinen, niin se on sykettä nostattava juttu", Porola sanoo.

Poliisi eteni luokkahuone kerrallaan ja varmistui, ettei tiloissa ollut ampujaa. Auvinen löytyi koulun vessasta kello 13:53. Se ei kuitenkaan lopettanut tilannetta vielä.

"Koskaan emme luota siihen, että jos löytyy yksi kohteeksi epäilty jostakin, niin tilanne on ohi. Me lähdemme plus yksi -säännöstä, että tekijöitä voi olla useampiakin. Lisäksi siellä voi olla pimeitä seikkoja kuten muita aseita, ansoja, räjähteitä."

Tämä plus yksi –sääntö eli kaiken tarkka varmistaminen ja kaikkeen tuntemattomaankin varautuminen oli pääsyy sille, että tilanne kesti niin pitkään, Porola sanoo. Lisäksi koulu on valtavan iso, joten tarkastettavia kohteita riitti. Poliisi piti mahdollisena myös sitä, että joku toinen tekijä olisi soluttautunut luokkiin. Sellaista etsittiin iltapäivän pitkinä tunteina.

"En pysty sormella osoittamaan, minkä pitäisi paremmin mennä. Isot asiat olivat kaikki kohdallaan."

Hän muistuttaa myös, että tilannejohto on mahdottomien paineiden alla, kun samaan aikaan pitää evakuoida satoja ihmisiä ja saada vaarallinen henkilö kiinni.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi