JOKELAN KOULUSURMAT

Virginia Techin ammuskeluja seurasi shokki ja hämmennys

washington. "Olen sokissa, ja tuska on vielä syvempää, jos saan kuulla, että ystäviäni on kuolleiden joukossa. Tässä vaiheessa en vielä tiedä, ketä tulen kaipaamaan."

Näin kommentoi 43-vuotias jatko-opiskelija Charles Smith viimaisessa Virginian yössä viime huhtikuussa Blacksburgin kaupungissa.

Hän seisoi muutaman kymmenen metrin päässä Virginia Tech -yliopiston Norris Hallista, joka oli päänäyttämö puoli vuorokautta aiemmin tapahtuneessa Yhdysvaltain historian pahimmassa, 33 ihmisen kuolemaan johtaneessa kouluammuskelussa. Ammuskelun takana oli eteläkorealainen häiriintynyt opiskelija Cho Seung-hui, 23, joka tappoi myös itsensä.

Smithin ja muiden kasvoilta näkyi ensijärkytyksen takaa hämmennys: Kuinka tällaista voi sattua Virginia Techissä, koulussa, joka tunnetaan rauhallisuudestaan, hyvistä insinööriopinnoistaan ja mainiosta jalkapallojoukkueestaan.

Ensin ihmisiä askarrutti, mitä on tapahtunut. Sen jälkeen tuli huoli ystävistä. Omaiset alkoivat soitella. Paikalle saapui amerikkalainen ja kansainvälinen media: joillakin jännittävät tapahtumat puskivat surun syrjään, kun taas toiset hakeutuivat heti kriisihoitoon.

"Aluksi ei oikein tajunnut, mitä on tapahtunut. Sitä jotenkin sulkee sen mielestään. Uutisissa tämä on ohi kahdessa päivässä. Meillä tämä ei kuitenkaan mene ohi tuosta vain", sanoi Virginia Techin ainoa suomalaisopiskelija Kia Vertio.

Yhdysvalloissa erilaisia ammuskeluja sattuu kymmeniä vuosittain, ja siksi vain pahimmat, kuten Virginia Techin surmat nousevat suuriksi uutisiksi. Suurammuskelun uhreiksi joutuvat koulut myös leimaantuvat pitkiksi ajoiksi: Miltei jokainen muistaa Columbinen lukion huhtikuun 1999 joukkosurmista, mutta kuka muistaa, missä osavaltiossa se sijaitsee?

Coloradon Littletonin kaupungin Columbinen ikonimaista statusta vahvisti dokumentaristi Michael Mooren Oscar-palkittu dokumenttielokuva Bowling for Columbine, jossa hän etsi vastauksia Yhdysvaltain väkivaltakulttuurille.

Virginia Techin ampuja Cho viittasi jälkeensä jättämässä ja vihaa puhkuneessa multimediamanifestissa – teksteissään, videoissaan ja valokuvissaan – "Ericin ja Dylanin kaltaisiin marttyyreihin". Näin hän ilmaisi ihailleensa Columbinessa 12 ihmistä ja itsensä surmanneita Eric Harrisia, 18, ja Dylan Kleboldia, 17.

Jokelan koulun ampujan jälkeensä jättämä netti materiaali vaikuttaa ennakkotietojen perusteella samankaltaiselta, kuin Chon julistukset, jotka hän postitti NBC-televisiokanavalle. Yhdysvalloissa media innostui julkaisemaan Chon videoita saman tien, mitä arvosteltiin voimakkaasti.

Häiriintyneiden viestien sanottiin jättävän omaisten surun liian vähälle huomiolle mediassa. CNN-kanavalla toisteltiin, että "älkää ymmärtäkö väärin, meidän ajatuksemme ovat surevien kanssa".

Yhdysvalloissa on kysytty, missä määrin ammuskeluiden saama valtava julkisuus innoittaa vastaaviin tapahtumiin. Ammuskeluja seuraa myös ampujan perusteellinen analyysi: miksi hän päätyi surmaajaksi, kun miljoonat muut eivät päädy?

Ammuskelut käynnistävät joskus myös keskustelun perustuslain takaamista asekanto-oikeuksista, mutta siinä aseoikeuksia puolustavat poliitikot ja kivääriyhdistys NRA ovat vuosien ajan olleet niskan päällä. Aina ammuskelujen jälkeen mediaan saapuu joku lausumaan NRA:n mantramaisen lauseen: "Aseet eivät tapa ihmisiä vaan aseita käyttävät ihmiset."

Virginia Techin ampumisten jälkeen Yhdysvalloissa saattoi törmätä suomalaisittain hämmästyttäviin ratkaisuehdotuksiin.

"Uutisissa joku sanoi, että jos joka opiskelijalla olisi ollut ase, he olisivat voineet ampua tämän ampujan. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään tuollainen näkökulma", sanoi suomalainen Kati Vainio, 28, joka työskenteli puolen vuoden ajan Virginia Techiin kuuluvassa opetushevossairaalassa Leesburgissa.

Ampumiset voivat leimata koulun, mutta järkyttävät tapahtumat voivat myös vahvistaa oppilaitosta. Virginia Techissä tuhannet opiskelijat kokoontuivat pian ampumisten jälkeen muistotilaisuuteen, jossa he vannoivat, että heidän koulunsa muistetaan jatkossa mahtavasta yhteishengestä, jalkapallosta, insinööritieteistä, eikä yhden apua tarvinneen ihmisen rikoksesta.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi