Kankaista katosivat tontut

Sata vuotta sitten käsin kirjottu pöytäliina oli kodin ainoa joulutekstiili. Nykyisissä joulukankaissa on kullan kiiltoa ja itämaista kuviointia. Tontut ja porot ovat tiessään. Teksti: Paula Bagge

1800–1940-luvut: Säätyläiskodeissa kuvioitiin ristipistoin  

Talonpoikaispirtin savusta mustuneet seinät oli tapana peittää jouluksi päreillä. Vaaleat päreet symboloivat puhtautta ja niillä saatiin arkinen tupa juhlavaksi.

Pirttien joulupöytä oli 1800-luvulla koruton: sitä koristi vain oljesta ja pellavasta kudottu kaitaliina. Koristeraidat kudottiin pellavaloimesta ja ne kulkivat liinassa pitkittäin.

Olkisia kaitaliinoja oli yksinkertaista kutoa, joten niitä pystyttiin valmistamaan joka kodissa.

Säätyläisperheet somistivat valkoisia pöytäliinoja jouluaiheisilla kaitaliinoilla. Niiden kuviot tehtiin ristipistoilla.

Ristipistoin kirjailluista liinoista tuli suosittuja. Niiden teko-ohjeita alettiin julkaista aikakauslehdissä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Sotavuosina 1940-luvulla joululiinat tehtiin kankaan sijaan paperista. Niistä saatiin vaihtelua koruttomaan joulupöytään.

Joulun väreinä esiintyivät ainoastaan valkoinen, punainen ja vihreä.

Seinävaatteiksi valmistettiin joulun teemoilla kuvioituja ristipistotöitä.

Suomenruotsalaiset perheet kutoivat kangaspuilla myös joulukuusenalusmattoja.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi