Lahjaksi hyvää

Selvitimme, paljonko auttajan lahjoituksesta menee perille. Operaattorin kulut ja feissarin palkka syövät osan hyväntekijän eurosta. Tehokkain tapa auttaa on tilisiirto tai lipaskeräys.

Joulun alla auttajan eurolle riittää ottajia. Melkein jokaisella järjestöllä on nettikauppa, josta voi ostaa aineettomia joululahjoja, kuten vuohia ja koulupukuja, kehitysmaiden autettaville.

Järjestöt houkuttelevat ihmisiä säännöllisiksi lahjoittajiksi, ja ympäristöjärjestöt muistuttavat sulavista napajäätiköistä.

Jouluna paatunutkin sydän sulaa. Mutta miten raha menisi parhaiten perille?

Ensin pitää valita sopiva järjestö välittämään rahat apua tarvitseville. Suuret järjestöt toimivat ammattimaisesti, pienet järjestöt pyörivät usein vapaaehtoisten voimin.

"Kaikilla järjestöillä on omat hyvät puolensa. Pienilläkin voi olla hyvät ruohonjuuritason kontaktit", sanoo ulkoministeriön lähetystöneuvos Marjatta Laires.

Silläkin on väliä, miten lahjoituksen tekee. Tehokkainta on maksaa rahat verkkopankissa suoraan järjestön tilille, olipa kyse kertamaksusta tai toistuvasta kuukausilahjoituksesta. Kummastakaan ei mene ylimääräisiä kuluja.

Jos taas maksaa lahjoituksen järjestöjen nettisivuilta tai käyttää suoraveloitusta, pankki veloittaa maksuista muutaman sentin kulut.

Perinteinen lipaskeräys on myös tehokas tapa auttaa. Lippaan tuoton laskee ja tilittää vapaaehtoinen, joten keräyskulut jäävät pieniksi.

Toisaalta kertyvät summat ovat usein pieniä. Lipas maksaa muutaman euron, ja esimerkiksi SPR:ssä yhden kerääjän varusteet maksavat noin seitsemän euroa.

Vapaaehtoisten ohjeistaminen vie myös palkatun henkilökunnan aikaa. Jos lippaaseen kertyy rahaa vain satanen tai pari, vaivannäkö ei kannata.

Vähiten sijoitetusta summasta menee perille, jos ostaa järjestöjen varainkeruutuotteita. Joulukorttien ja t-paitojen valmistus maksaa, ja vain pieni osa hinnasta jää avunsaajalle.

Kulujen osuus on suuri myös puhelin- ja tekstiviestilahjoituksissa. Teleoperaattorit ottavat rahoista 15–20 prosenttia. Katastrofikeräyksissä kulut voivat olla pienemmät, jos operaattori antaa alennusta.

"Tarkka hinta riippuu järjestön ja teleoperaattorin neuvottelemasta sopimuksesta, joka on yleensä salainen, kertoo Ylen Hyvä Säätiön toiminnanjohtaja Riikka Kämppi.

Kaikkiaan puhelinkeräyksen kulut ovat monessa järjestössä kolmanneksen tai enemmänkin. Esimerkiksi 20 euron keräyspuhelusta kulujen osuus voi olla kuusi euroa.

Järjestöt pyrkivät saamaan säännöllisiä kuukausilahjoittajia. Niitä hankkivat kadulla partioivat face-to-face-markkinoijat eli feissarit. Ainakin Unicefin feissarit kiertävät myös ihmisten kotiovilla.

Järjestöt käyttävät myös puhelinmarkkinoijia, jotka soittelevat vanhoille tukijoille.

Kuukausilahjoittaja allekirjoittaa suoraveloitusvaltakirjan, jonka avulla järjestö voi nostaa auttajan tililtä kuukausittain esimerkiksi 10 euroa. Markkinointi kannattaa, vaikka se on kallista. Moni lahjoittaja pysyy pitkään järjestön tukijana. Vuosien saatossa kympit muuttuvat satasiksi ja tonneiksi.

Myös netissä myytävät toisenlaiset lahjat, kuten lehmät ja koulupuvut, ovat yhä suosittuja.

"Kun nettikauppa on kerran perustettu, siitä ei tule sen jälkeen juuri kuluja", kertoo Kirkon ulkomaanavun varainkeruun päällikkö Ritka Heino.

Lahjakaupan ylläpito on halpaa varsinkin, jos kiitokseksi ostajalle lähetetään vain sähköinen postikortti. Paperikortin painaminen ja postittaminen maksaa.

Aineeton lahja voi olla konkreettinen. Esimerkiksi World Vision lupaa ostaa jokaista netissä ostettua lehmää kohti oikean lehmän kehitysmaassa. Osa rahoista menee lehmän hoitajan koulutukseen ja karjasuojan rakentamiseen.

Jos lahja on symbolinen, rahat menevät yleisesti järjestön avustustyöhön.

Yhtenä varainkeruun laatumerkkinä voi pitää ulkoministeriön kumppanuutta.

Ulkoministeriö tukee 11 suuren järjestön työtä kolmen vuoden jaksoissa suurilla summilla. Se tarkastaa kumppanuusjärjestöjen tilinpäätökset ja tekee tarkastuksia kohdemaihin.

"Kumppanuusjärjestöistä voimme sanoa, että apu menee perille", Marjatta Laires vakuuttaa.

Järjestöt ovat itse perustaneet oman eettistä varainkeruuta edistävän järjestön Vastuullinen Lahjoittaminen (VaLa), joka kouluttaa jäseniään ja antaa suosituksia hyvästä hallintotavasta.

Ulkoministeriön työryhmä selvittää parhaillaan, voisiko kehitysyhteistyöhön annetuista lahjoituksista saada Suomessakin verovähennystä.

Juttua varten on haastateltu myös World Visionin toiminnanjohtajaa Tiina Saukkoa ja VaLan pääsihteeriä Pia Tornikoskea.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi