Näitä levyjä kriitikot kiittivät 2009

Juhani Aaltonen Quartet: Conclusions. TUM Records. "Aaltonen nosti edellisellä levytyksellä elämyksellisen rimansa niin korkealle, että enempää ei voi toivoa edes hänen kaltaiseltaan viiden vuosikymmenen veteraanilta. Mutta ei kannata tehdä ennenaikaisia johtopäätöksiä, vaikka levyn nimi sellaisiin rohkaiseekin." Harri Uusitorppa, HS 15. 12.

Annie: Don't Stop: Smalltown Supersound. "Norjalaisen Annien Don't Stop on fantastinen tanssipoplevy. Levyllä on rikkaita ja kiehtovia musiikillisia seikkailuja halki vuosikymmenten ja tyylilajien. Musiikki on raikasta, kuplivaa ja ihastuttavan imelää, ja uskottavuus pitää koko ajan." Tero Salonen, Nyt-liite 13. 11.

Arctic Monkeys: Humbug. Domino. "Melankolinen, ylpeällä asenteella tehty ja tummasäkeisen punkin terävöittämä sametinpehmeä musiikki kourii tunteita ja kulkee kuin laaturomaani. Sen kun otat mukavan asennon ja annat sen viedä." Tero Salonen, Nyt-liite 21. 8.

Asa & Toverit: Via Karelia. Aseistakieltäytyjäliitto. "Räppäri Asa on merkittävin kotimaisen hiphoplyriikan uudistaja. Via Karelialla hän ruotii Suomea ja suomalaisuutta mielenkiintoisesti, mutta tyylilleen poikkeuksellisen suorin sanankääntein." Panu Hietaneva.

Cats on Fire: Our Temperance Movement. Johanna Kustannus. "Cats on Fire perustaa sointinsa turvallisesti klassisen indie- ja nynnypopin perinnölle, mutta sekös ei tällä kertaa haittaa: kotimaisuutta korostavat sanoitukset, huolitellut sovitukset, kauniit harmoniat ja napakan svengaava soitto tekevät albumista hienon saavutuksen." Aleksi Kinnunen.

Chisu: Vapaa ja yksin. HMC. "Keväällä 2008 kiintoisan debyytin julkaissut Chisu tekee yhä kosketinvetoisia ja osin konepohjaisia popkappaleita, joiden sävelkieli viittaa moneen suuntaan ilmeisen tietoisesti. Oppineisuutta olennaisempaa on kuitenkin se, että omat ideat ovat harvinaisen vahvoja." Tero Valkonen, Nyt-liite 9. 10.

Jarvis Cocker: Further Complications. Rough Trade. "Synkkämielisen pop-professorin sijaan Cockerin toisella sooloalbumilla esiintyy tyrmäävän aggressiivinen ja kiimainen pop-peto. Pulpin viimeisten levyjen aikuinen kyynisyys on kadonnut, ja tilalla on uudelleen heränneiden hormonien hukuttamaa rockia." Mikko Aaltonen, Nyt-liite 15. 5.

Cosmobile: Making Do. Fullsteam. "Cosmobilen lähimmät vertailukohdat nykyisistä rockyhtyeistä ovat The Strokes ja Vampire Weekend, mutta kaupallisista paineista vapaassa luovassa hurmoksessaan suomalaiset viihdyttävät väkevämmin. Suomalainen indierock on saanut Tuomas Palosesta lauluntekijän, jonka tekemisiä kannattaa seurata." Mikko Aaltonen, Nyt-liite 23. 10.¨

The Dirty Projectors: Bitte Orca. Domino. "Bitte Orcalla yhtyeen paketti on aiempaa paremmin kasassa. Kappaleet eivät ole vain hienosti orkestroituja ja sovitettuja, vaan niissä on myös tarttuvuutta ja ideaa. Keskiöön nousevat edelleen David Longstrethin laulutyylittely ja kitaranäppäily, hienot lauluharmoniat ja komeasti sovitetut jouset." Otto Talvio, Nyt-liite 10. 7.

Jan Garbarek: Dresden. ECM. "Konserttitilanteessa Garbarekin laululliset melodiat tuntuvat vapauttuvan paljon enemmän pidäkkeetöntä hyötyenergiaa. Vanhoista, uusista ja lainatuista sävellyksistä koottu

Dresden on vastaus niille, jotka ovat kärttäneet häneltä paluuta alkuaikojen vapaampaan ja rajumpaan jazziin." Harri Uusitorppa, HS 3. 10.

Jukka Gustavson: Community Jazz. Rockadillo. "Gustavson on työstänyt kymmenettä albumiaan kahden bändin kanssa. Levy on silti johdonmukainen ja parhaimmillaan loistava: vahvaa muusikkomeininkiä luomusoundilla. Jukka Gustavson on aarre biisintekijäksi, ja hänet olisi hyvä tuntea muunakin kuin Wigwam-nimenä." Tero Valkonen, Nyt-liite 15. 5.

Richard Hawley: Truelove's Gutter. Mute. "Laulajana Hawleyn syvä baritoni on jostain Roy Orbisonin ja Scott Walkerin välimaastosta. Jos hänen laulunsa katumuksesta ja rakkaudesta eivät olisi niin omakohtaisen karismaattisia, olisi hänet helppo tuomita retrohenkiseksi crooneriksi." Otto Talvio, Nyt-liite 16. 10.

Henriksson-Kleemola-Prauda: RindaNickola. Sibelius-Akatemia. "Marianna Henriksson (cembalo), Piia Kleemola (barokkiviulu) ja Petri Prauda (cittern, suomalainen säkkipilli) soittavat Rinta-Nikkolan nuottikirjan parhaimmistoa tuoreesti, karuhkoa arkaaista otetta barokin runsauteen limittäen." Pirkko Kotirinta, HS 10. 10.

Anna Järvinen: Man var bland molnen. Häpna. "Huokailevasti laulava Järvinen vaikuttaa löytäneen paikkansa ruotsalaisessa musiikissa: aivan kuin hän olisi päättänyt näyttää kykenevänsä muuhunkin kuin tunteelliseen indiepoppiin." Otto Talvio, Nyt-liite 27. 3.

Kalle Kalima & K-18: Some Kubricks of Blood. TUM Records. "Kubrickin elokuviin viittaava komea 'kamarimusiikillinen' Some Kubricks of Blood sekoittaa sopivasti keskenään akustista ja sähköistä, vanhaa ja uutta sekä sävellettyä ja improvisoitua. Ja jättää tuntuvasti tulkinnanvaraa vastaanottajalle." Harri Uusitorppa, HS 11. 12.

Joose Keskitalo: Tule minun luokseni, kulta. Helmi Levyt. "Keskitalo maalailee lauluissaan Suomen kansallismaiseman: morsian on kylmänä, yksinäisyys musertaa ja onneen on mieletön kaipuu, mutta elämä on lista hukattuja mahdollisuuksia, itsemurhia ja honkien huminaa, ja lohtu löytyy hyväilevistä huorista." Tero Salonen, Nyt-liite 13. 3.

Samae Koskinen: Elossa. Suomen Musiikki. "Yhden traagisesti päättyvän perjantai-illan kuvaus poplevyn muodossa on yllättävän luonteva ja koskettavakin. Koskisen ja Kauko Röyhkän yhdessä tekemät tekstit ovat kirkkaita ja selkeitä, joskus tunteellisia ja välillä ilkikurisia." Ilkka Mattila, Nyt-liite 30. 1.

Kari Kriikku: Bizarre Bazaar. Ondine. Klarinetisti Kriikun keräämistä teoksista sovitettu levy "ammentaa vahvoista ja antoisista perinteistä: klezmeristä, tangosta, fadosta, arabikulttuurista. Kriikku nostaa pintaan laajan tunnekirjon syvästä kaihosta riehakkuuteen heittäytymällä musiikkiin koko hermorakenteellaan." Pirkko Kotirinta, HS 23. 5.

Sami Kukka: Menen veteen. Helmi Levyt. "Menen veteen on härnäävän herkistävässä monimuotoisessa minimalismissaan melkein hämmentävän mykistävä, vaikka Sami Kukka tilittääkin tyylilleen uskollisena, että 'Harvoin kuitenkaan mikään on vajanaista valmiimpaa'. Mutta nyt hän voisi jo hellittää, sillä tämä albumi on valmis." Harri Uusitorppa, HS 18. 6.

Kronos Quartet: Floodplain. Nonesuch. "Monipuolisuudesta tavaramerkkinsä tehnyt jousikvartetti Kronos on tutkimusmatkalla suurten jokien laaksoissa, alavilla mailla. Tie vie kulttuurien risteyskohtiin Egyptistä Keski-Aasiaan ja Tonavalta järvien Udaipuriin, Intiaan." Pirkko Kotirinta, HS 29. 8.

KTU: Quiver. Rockadillo. "Taitavasti dramatisoitu ja monipuolinen kokonaisuus vihjaa myös vahvasti, että Kimmo Pohjonen on löytänyt pitkän prosessin aikana omaan prosessoituun haitarismiinsa aivan uusia sävyjä." Harri Uusitorppa, HS 7. 2.

La Roux: La Roux. Polydor. "Laulaja Elly Jacksonin ja kosketinsoittaja Ben Langmaidin La Roux tekee ensialbumillaan simppeliä ja iskevää, mutta tunteikasta syntesoijapoppia. Sen tyyli kumpuaa vahvasti 1980-luvulta, eikä ainoastaan sameasti kohisevien analogisyntesoijien takia." Ilkka Mattila, Nyt-liite 17. 7.

The Leisure Society: The Sleeper. Full Time Hobby. "Brittiläisen yhtyeen ensialbumilla akustisilla työkaluilla tehdään vahvaa ja tarttuvaa popmusiikkia. Pääosassa on kuitenkin laulu ja harmonia; hienoja stemmoja ei säästellä vain kertosäkeisiin, vaan monessa kappaleessa lauletaan äänissä alusta loppuun." Ilkka Mattila, Nyt-liite 14. 8.

Dave Lindholm: D. Lindholm & Launeen K. Allstar Music. "Lahtelaismuusikoiden kanssa syntynyt albumi kulkee enimmäkseen letkeässä ja koukuttavassa kantripoljennossa. Dave Lindholmin ironiaa edustaa rock-elämää kuvaava laulu Poltetaan kaikki, jossa hän laulaa 'kuollaan nuorina, meidät muistetaan kauniina.'" Pertti Avola, Nyt-liite 20. 11.

Manna: Songs of Hope and Desire. Suomen Musiikki. "Suurin yllätys piilee Mannan kirjoittamissa kappaleissa, joissa kohtaavat herkullisesti kepeä melodisuus ja pakahduttava rosoisuus. Lakipisteensä yhdistelmä saavuttaa Some Girls, Some Boysissa, joka on ilman epäilystä vuoden pysäyttävimpiä popkappaleita." Jarkko Jokelainen, Nyt-liite 2. 10.

Mos Def: The Ecstatic. Downtown. "Terävimmät lyyriset oivallukset jäivät 1990-luvulle, mutta Mos Def on edelleen keskivertoa katujätkää fiksumpi tarinankertoja. The Ecstatic on hänen paras levynsä kymmeneen vuoteen." Panu Hietaneva, Nyt-liite 31. 7.

Olli Ojajärvi Trio: Out of Mind. Ricky-Tick Records. "Pelkistyistä balladeista ja keskitempoisista post-bopeista koottu poikkeuksellisen tyylikäs levy ei typistykään tyyliharjoitelmaksi, sillä saksofonisti Olli Ojajärven, basisti Jan Simonsin ja rumpali Markku Ounaskarin yhteistyössä on oma kädenjälki." Harri Uusitorppa, HS 11. 12.

Pohjolan Ilmari: Enkä mä rakasta ketään. Pyramid. "Pohjolan teksteissä ei ole runollisia kuvia eikä romantiikkaa, vaan kuselle haisevaa realismia Helsingin kaduilta ja pusikoista, mutta myös kieroa huumoria ja toisaalta sadunomaista naiviutta, joka muuttaa ankean ja tunkkaisen raikkaaksi ja parhaimmillaan rakastettavaksi." Ilkka Mattila, Nyt-liite 16. 10.

Prince of Assyria: Missing Note. Kning Disk. "Ruotsalainen Prince of Assyria eli iranilaissyntyinen Ninos Dankha on alle kolmekymppinen, mutta kuulostaa laulaessaan vanhemmalta. Dankhan musiikissa on samanlaista synkkää charmia kuin Nick Cavella hillitymmillään." Ilkka Mattila, Nyt-liite 11. 12.

Samuli Putro: Elämä on juhla. Warner. "Paria sointua ja karuja melodioita pyörittävä Putro on periaatteessa jopa tylsä, mutta juuri yksitotisuus nostaa loistavat tekstit parhaiten esiin. Ahti Marja-ahon virheettömät jousisovitukset korostavat niitä entisestään. Albumi on siis tekstittämisen juhlaa." Tero Valkonen, Nyt-liite 20. 2.

Dave Rawlins: A Friend of a Friend. Acony Records. "Amerikkalainen Rawlings on tunnettu jo vuosien ajan ilmiömäisenä kitaristina, mutta nyt hän osoittautuu myös moniulotteiseksi laulaja-lauluntekijäksi, joka kykenee laulamaan yhtä intohimoisesti sekä hammaspeikoista että maailmanrauhasta." Markus Nordensteng, HS 15. 12.

Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo: Hiekkarantaa. Ektro. "Näennäisesti perinteisiin sanoituksiin tulee aivan uudenlaista ristivetoa kun se yhdistyy eksentriseen musiikkiin: huumoria, hämäryyttä ja arvoituksellisuutta. Röyhkän levyt ovat koetelleet sovinnaisuuden rajoja myös aiemmin, mutta yhtä makeasti hän ei ole onnistunut siinä vuosikausiin." Jarkko Jokelainen, 14. 2.

Raphael Saadiq: The Way I See It. Columbia. "Laulunkirjoittamisen ja tuotantotöiden myötä Saadiqista on kehittynyt perinteikkään soulin suvereeni monitoimimies. Kolmas sooloalbumi on pullollaan suorastaan sietämättömän hyvältä kuulostavaa sielukasta rytmimusiikkia." Mikko Aaltonen, Nyt-liite 6. 3.

Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet: Vi sålde våra hemman. Suomen musiikki.

"Salokosken ja jazzyhtye Ilmiliekin ruotsinkielinen yhteislevy olisi kymmenen vuotta sitten päätynyt kansanlauluhyllyyn ja myynyt vain kourallisen. Onneksi nyt on toisin. Harvoin kuullaan näin kiinnostavia uusia folkjazzsovituksia." Otto Talvio, Nyt-liite 4. 9.

Oumou Sangaré: Seya. World Circuit. "Jäntevää kokonaisuutta kannattelee luontevan juureva, välillä tiheäksi kasvava javälillä bluesahtavagroove, perinteisten soitinten höystämänä. Päällä kelluu ja kuvioi Sangarén oitis tunnistettava mahtiääni, jossa on vivahteikas sävyjen kirjo ja annos ansaittua auktoriteettia." Pirkko Kotirinta, HS 7. 3.

Brian Setzer Orchestra: Songs From Lonely Avenue. Surfdog. "Useisiin suuntiin rönsyilevä kokonaisuus ei vieraannuta, koska sopan keskiössä porisee Setzerin taitava kitaratyöskentely. Hän hallitsee amerikkalaisen populaarimusiikin historian muotokielen 20-luvun jazzista 60-lukuiseen surfiin ja takaisin täydellisesti." Mikko Aaltonen, HS 14. 11.

Laura Sippola: Toinen. Jupiter. "Tunnelmat vaihtuvat kipeästä ja herkästä huolettomasti svengaavaan, eikä tunnelmia tai musikaalista loistoa jäädä ihastelemaan liian pitkäksi aikaa. Sippolan äänessä on korutonta viehätysvoimaa. Se antaa henkeä arkisempiin teksteihin ja toisaalta ankkuroi dramaattisemmat laulut lähemmäs kuulijaa." Ilkka Mattila, Nyt-liite 16. 1.

Mercedes Sosa: Cantora. Sony. "Argentiinalaisen Sosan viimeiseksi jääneellä albumilla on vaikuttava joukko latinalaisen musiikkimaailman tähtiä ja supertähtiä. "Laulajan elämään kuulunut kantaaottavuus on levyllä läsnä, ja äänessä soi elämänkokemuksen tuoma levollisuus." Pirkko Kotirinta, HS 23. 11.

Swallow the Sun: New Moon. Spinefarm. "Jyväskyläläisbändi aloitti hitaasti möyrivällä doom-metallilla, ja sen ensimmäisiltä levyiltä erotti yhtymäkohtia alan pioneereihin. Nykyään Swallow the Sun seisoo omilla jaloillaan ja yhdistelee taitavasti popahtavia osia raakaan äärimetalliin." Saku Schildt, Nyt-liite 11. 12.

Them Bird Things: Fly, Them Bird Things, Fly. Playground. "Salla Day laulaa ja yhtye soittaa tyylitajulla, joka tulee vain suuresta rockin nyanssien tuntemuksesta ja klassisten popkappaleiden tunnetilojen ymmärryksestä. Tällaista levyä ei ole ennen tehty ainakaan Suomessa." Otto Talvio, Nyt-liite 31. 7.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tänään ei huomista murehdita. Universal. "Elonkerjuu on vuosien jälkeen hitsautunut yhteen kuin pirunnyrkki, ja biisien kirjoittamisessa on hyvä vaihde päällä. Sovittaja-tuottaja Riku Mattila tuo sävyt ja lisäkoukut entistä rokkaavampaan saundiin. Kulttuurintutkijoidenpähkäiltäväksi jää, mistä valtavassa suosiossa on kyse, muustakin kuin että levy sopii monen radiokanavan pirtaan." Pirkko Kotirinta, HS 13. 9.

Wilco: Wilco (the album). Nonesuch. "Moneen kertaan nahkansa luoneen yhtyeen tasavarma seitsemäs albumi on samalla sekä johdatteleva yhteenveto että taiteellinen hengenveto, jolla on monivaiheisen matkan varrelta vähän kaikkea – alt-countrysta americanaan ja art-rockiin." Harri Uusitorppa, HS 11. 7.

Wimme: Mun. Rockadillo. "Joikaajan kuuden vuoden levytystauosta on koitunut pelkkää hyvää. Uudistunut bändi kuljeskelee rytmisesti ja soinnillisesti monimuotoisemmissa, orgaanisemmissa ja rennommissa maisemissa. Ja Wimmen ääni, se tulee kohti kiireettömän varmana ja nautinnollisen monin vivahtein." Pirkko Kotirinta, HS 28. 11.

The Xx: Xx. Young Turks. "Lounais-Lontoon Elliott-koulusta ponnistanut kvartetti esittää kitaralla, bassolla, koskettimilla ja konerytmeillä kaikuisaa, minimalistista rockia. Leijaileva melankolisuus ja levollinen rytmittely muistuttavat triphopin elokuvallisuudesta." Aleksi Kinnunen, Nyt-liite 28. 8.

Bach: Goldberg-muunnelmat. Häkkinen. Alba.

"Aapo Häkkisen tulkinnan avain on runsaus: rehevä cembalon sointi, motoristen kulkujen melodinen hengitys, kontrapunktin pökerryttävä voima ja koristeiden itsetuntoinen helinä." Jukka Isopuro, HS 19.9.

Bach: Wohltemperierte Klavier I–II. Hewitt. Hyperion 4 cd.

"Angela Hewitt luo 48:aan preludiin ja fuugaan runsasta sisäistä vaihtelua, joka säilyttää kokonaisuutta rakentavan luonteensa. Levytys on tulosta maailmankiertueesta 58:ssa kaupungissa." Jukka Isopuro, HS 18.4.

Beethoven: Diabelli-muunnelmat. Kovacevich. Onyx.

"Stephen Kovacevichin edellinen levytys Diabelli-muunnelmista oli jo virstanpylväs, mutta nyt 40 vuotta myöhemmin ei vain laajakatseisuus vaan myös spontaanius tuntuvat lisääntyneen." Jukka Isopuro, HS 7.2.

Beethoven: Viulusonaatit nro 1–10. Melnikov, Faust. Harmonia Mundi 4 cd.

"Isabelle Faustin ja Aleksandr Melnikovin ajatuksennopea reagointi on tarkkaa mutta tuntuu spontaanilta. Beethovenin remahtelu, yksinkertainen melodisuus ja harmoniavärit saavat raikkaan toteutuksen." Jukka Isopuro, HS 31.10.

Bellini: I Capuleti e i Montecchi. Solistit, Wienin sinfonikot, Luisi. DG 2 cd.

"Sopraano Anna Netrebko ja mezzosopraano Elina Garanèa tarjoavat aikamme ylellisintä oopperataidetta Vincenzo Bellinin versiossa Romeo ja Julia -tarinasta." Veijo Murtomäki, HS 16.5.

Brahms: Sinfoniat nro 1–4. Berliinin filharmonikot, Rattle. EMI 3 cd.

Simon Rattlen Berliinin-kaudella "on vihdoin syntynyt jotain suurta, vieläpä orkesterin perinteen ytimessä. Syvä paatos tuo mieleen puolen vuosisadan takaisen Furtwänglerin ajan". Jukka Isopuro, HS 12.9.

Debussy: Images; Printemps; Faunin iltapäivä. Ranskan radion filharmoninen orkesteri, Franck. RCA.

Selkokieliset tulkinnat "eivät tee musiikista arkista, vaan väreilevä taika säilyy. Mikko Franck luo musiikkiin kiireettömyyden tunnun". Jukka Isopuro, HS 31.10.

Hakola: Pianokonsertto; Sinfonietta. Sigfridsson, Tampere Filhamonia, Storgårds. Ondine.

"Kimmo Hakolan pianokonsertto tyrmää aikaisemmat mittasuhteet. Taiturikuviot ja tyylivinjetit nuijiutuvat kuulijan tajuntaan. Henri Sigfridssonin briljanssi on tärkeää konserton uskottavuudelle." Jukka Isopuro, HS 24.1.

Kalevi Kiviniemi: Cavaillé-Coll. Fuga.

"Kalevi Kiviniemi toteutti unelmansa soittaa Rouenin Saint–Ouen- kirkon aidoimpina pidettyjä Cavaillé–Coll-urkuja, jotka soivat hullaannuttavan monipuolisesti. "Parhaimpia koskaan kuulemistani urkulevyistä." Veijo Murtomäki, HS 8.6.

Kraus, Crusell. Helasvuo, Rantatie-kvartetti. Alba.

"Pohjoismaista klassismia Mikael Helasvuon ja Rantatie-kvartetin oivallisina esityksinä. Krausin verevä ja aistikas huilukvintetto osoittautuu Mozartin huilukvartettojen veroiseksi." Veijo Murtomäki, HS 7.2.

Hindemith: Das Marienleben. Isokoski, Viitasalo. Ondine.

"Paul Hindemithin Marian elämä on lopullisessa muodossaan (1948) hienoimpia koskaan sävellettyjä laulusarjoja. Monissa haasteissa koetellun duon tulkinta on eheä ja viimeistelty." Veijo Murtomäki, HS 7.11.

L'Écrit du cri. Ensemble Clément Janequin. Harmonia Mundi.

"Katukauppiaiden huutoja jäljittelevä laulutraditio on elänyt renessanssista nykypäivään. Ensemble Clément Janequinin vokaalinen taituruus ja jäljittelevä ääntely takaavat levyn hauskuuden ja koskettavuuden." Jukka Isopuro, HS 12.7.

Messiaen: Saint François d'Assise. Solistit, Haagin filharmonikot, Metzmacher. Opus Arte 3 dvd.

"Olivier Messiaen omistautui ainoassa oopperassaan uskon ja ristin, ilon ja piinan teemoille – sekä linnuille. Ylimaallisen kauniin ja puhuvan hartaan teoksen esitys valloittaa myös näyttämöllisesti." Veijo Murtomäki, HS 14.11.

Nordgren: Taivaanvalot. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, Kangas. Alba.

Pehr Henrik Nordgrenin suurteoksen taika on perinnesoittimien ja kamariorkesterin eriparisessa, silottelemattomassa liitossa, joka "tuo myyttisen muinaisuuden osaksi nykyaikaista sävelkieltä". Jukka Isopuro, HS 22.6.

Nørgård: Sinfoniat nro 3 ja 7. Tanskan RSO, Dausgaard. Dacapo.

Per Nørgårdin musiikki on vaivihkaa edellä aikaansa, ei muodikasta vaan kestävää. Tuorein sinfonia, seitsemäs, "tempautuu metamorfoosien imussa arvoitukselliseen elementtien sulattoon". Jukka Isopuro, HS 5.2.

Prokofjev: Pianokonsertot nro 2 ja 3. Kisin, Philharmonia-orkesteri, Ashkenazy. EMI.

"Jevgeni Kisin jatkaa venäläisen tahtopianismin suurta traditiota. Pianosoinnin leveys ja uhkea teräksisyys avaavat raskaan kudoksen joka sopukan." Jukka Isopuro, HS 25.7.

Rahmaninov: Preludit. Osborne. Hyperion.

"Rahmaninovin musiikki saattaa tuntua raskasmieliseltä, mutta Steven Osborne kannattelee preludeissa ristikkäisiä tasoja kuin jonglööri pallojansa." Jukka Isopuro, HS 11.4.

Sacrificium. Bartoli, Il Giardino Armonico, Antonio. Decca.

1700-luvun kastraattien loistonumeroissa lempeä kujertelu vuorottelee raivoa, ukonilmaa ja meren pauhinaa maalailevien aarioiden kanssa. "Cecilia Bartoli livertää ja sinkoaa loputtomilta tuntuvia kuvioketjuja." Veijo Murtomäki, HS 5.12.

Schubert: Die schöne Müllerin. Goerne, Eschenbach. Harmonia Mundi.

"Tekstianalyysi, sykähdyttävä sävykirjo, valtaisa tunnedynamiikka ja piano-osuuden psykologinen syvyys tekevät Franz Schubertin naiivin rakkauden laulusarjan tulkinnasta tapauksen." Jukka Isopuro, HS 8.6.

Schubert: Forelli-kvintetto. Helmchen ym. Pentatone.

Varjojen maassa rallatteleva Forelli-kvintetto ja itkettävän kaunis Trockne Blumen -muunnelmat soivat epätavallisen raikkaasti ja ilmavasti. "Ihastuttavaa kamarimusisointia täydellisenä äänityksenä!" Jukka Isopuro, HS 9.12.

Silvestrov: Sinfoniat nro 4 ja 5. Sinfonia Lahti, Saraste. BIS.

Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin painajaismaisessa, outojen etäisyyksien sävelmaisemassa on sumuisia sointeja ja ohutta kimallusta. Intensiivinen esitys virittää epätodellisen jännitekentän. Jukka Isopuro, HS 5.12.

Sorabji: Transsendentaaliset etydit nro 26–43. Ullén. BIS.

"Mahdotonta" musiikkia säveltäneen Kaikhosru Sorabjin etydit hurjistuvat nuottiruuhkaksi, josta ei tiedä nauraako vai kauhistua. "Fredrik Ullénin soitto on käsittämättömän vaivatonta ja artikuloitua." Jukka Isopuro, HS 5.12.

Suk: Asrael. HKO, Ashkenazy. Ondine.

Josef Sukin kuolemansinfonia on uusi voitto Helsingin kaupunginorkesterille. Myöhäisromantiikan merkkiteos saa ansaitsemansa komean sointiasun monikanavaäänityksessä. Jukka Isopuro, HS 31.1.

Telemann: Brockes-Passion. Akademie für Alte Musik Berlin, Jacobs. Harmonia Mundi 2 cd.

"René Jacobsin intohimoisesti johtama passio tuo ulottuvillemme vahvan myöhäisbarokkisen sävellyksen, jonka dramatiikka ja musiikilliset rohkeudet sokeeraavat yhä. Tässäpä tosi vaihtoehto Bachin passioille." Veijo Murtomäki, HS 5.4.

Martti Talvela: Visions. Fuga.

Martti Talvela oli ainutlaatuinen taiteilija, jonka äänen sävykkyyttä, sointia ja vaihteluvälin laajuutta joutuu aina ihastelemaan. Levyllä on pääosin ennen julkaisemattomia radio- ja konserttiäänitteitä 1960–1970-luvuilta. Veijo Murtomäki, HS 9.12.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi