Silli tuo Sikelle joulun

 Lasimestarinsilli on monelle rakas jouluruoka. Niin myös Sikke Sumarille. Saarenmaalla Namaste-kokkikoulua pitävältä Sumarilta ruuanteko sujuu, mutta joulupöytänsä tärkeintä ruokaa hän ei ole koskaan valmistanut. Sen tekee aina Lisa-äiti. "Se on ollut joululahja meille."

"Erityistä äidin lasimestarinsillissä on se, että sillit nyljetään ja kaikki ruodot poistetaan. Näin se ei maistu kalanrasvalta tai kalanmaksaöljyltä", Sumari sanoo.

Toinen niksi on porkkanan viipaloiminen juustohöylällä. "Porkkanan makua saadaan liemeen, ja toisaalta taas ohut porkkana imee liemen makuja itseensä."

Lisa-äidin lasimestarinsilliä nautitaan tänä vuonna todennäköisesti Saarenmaan rauhassa.

Säpinää on perheellä ollut kylliksi syksyn aikana. Sikke Sumari ja hänen miehensä Tony Ilmoni ovat viime viikonloppuna kotiutuneet matkalta, joka ylitti uutiskynnyksen monessa tiedotusvälineessä. Mannerheimin historiallista ratsastusreittiä kulkenut Ilmoni ja hänen ystävänsä pidätettiin, kun he olivat aikeissa päättää tuhansien kilometrien ratsastuksen Taivaallisen rauhan aukiolle.

"Olimme juuri lähdössä Kiinaan, kun tuli soitto, että ei tarvitsekaan tulla, meidät karkotetaan maasta! Karkotus kuitenkin peruttiin, ja pääsimme lomailemaan Pekingiin", Sumari kertoo. Pekingin jälkeen vuorossa olivat Havaiji, Kalifornia ja Lontoo.

Kuukauden kestäneen lomamatkan jälkeen Sumari on jo ehtinyt käväistä Tallinnassakin, jonka vanhaan kaupunkiin hän avaa uuden kokkikoulun tammikuussa.

Mutta sitä ennen syödään runsaasti silliä. Jouluaaton kalapöydässä sille tekevät seuraa muun muassa graavattu siika, mädit sekä Max-pojan suosikki, katkaravuista ja majoneesista sekoitettu Skagenröra.

Välipäivinä lasimestarinsilli maistuu leivän päällä.

"Leivälle kylmää perunaa ja muutama pala silliä. Aivan erinomaista", Sumari huokaa.

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 6.12.2007

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ruoka@sanoma.fi