Hämärät nurkat kuuluvat kaupunkiin

Kaupunkitutkija Timo Kopomaan mukaan joutomailla on tärkeä rooli kaupunkien uudistumisessa

 Pitkänsillan kupeessa sijaitseva Kaisaniemen puiston ranta tunnettiin vielä 1990-luvulla Maalarien rantana. Pitkänsillan toisella puolella oli Alko, josta rannassa päiviään viettävät juoppoporukat hakivat pullojaan.

Sitten Alko muutti pois, ja samalla miehet siirtyivät muualle. Osa meni Alkon perässä Tokoinrantaan, toiset puistoon Kruununhakaan.

Kaupungin toreja ja marginaalialueita tutkineen tohtori Timo Kopomaan mukaan tämä on hyvä osoitus siitä, että kaupunkitilat elävät ja muuttuvat jatkuvasti.

"Minua on aina huvittanut, että rantojen miehet löysivät ranta-alueet ja asuivat veneiden alla. Sitten tulivat kaupunkisuunnittelijat, jotka huomasivat, että tännehän me rakennetaan hyvä asuinalue", Kopomaa sanoo.

Kopomaan mukaan kaupungin eri alueiden arvo vaihtelee samalla tavalla kuin muodit ja trendit muilla elämänalueilla.

"Nuoret keksivät jotain, vaikka lökäpöksyt, ja siitä tulee trendi. Marginaalissa ollut kasvaa ja nousee, ja sama tapahtuu kaupunkitiloissa."

Reuna-alueet ovat kaupungissa niitä paikkoja, joissa syntyy uusia ideoita ja uutta kulttuuria.

"Avoimet tilat ovat resursseja. Ne tarjoavat mahdollisuuksia tulevaisuudessa kehittelyille ja rakentamiselle", Kopomaa sanoo.

Kopomaan mukaan kaupungit ovat aina laajentuneet hyljeksityille alueille. Kun kaupunki alkaa olla täyteen rakennettu, asukkaat etsivät ennakkoluulottomasti uusia paikkoja. Tulevaisuudessa Kopomaan mukaan esimerkiksi nykyiset kaatopaikat saattavat olla osia asuinalueista.

Miten sitten erottaa hyvä marginaali kaupungin huonosta marginaalista?

Kopomaan mukaan hyvää marginaalia olisi ainakin se, että monenlaiset ilmiöt voisivat elää samassa tilassa samaan aikaan. Sekoittaminen toisi Kopomaan mukaan mahdollisuuksia luovuudelle.

"Jos tehdään niin turvallista kaupunkia, että se on täysin vaaratonta, se on tylsää kaupunkia. Se ei ole enää viihdyttävä, kun se on kaventanut omat käyttömahdollisuutensa hyvin kapeaksi."

Koska kaupungissa on vähän tilaa, sen käyttämisestä saattaa syntyä kiistoja eri asukasryhmien välille. Näissä kiistoissa vahvoilla ovat koulutetut ja hyvätuloiset, altavastaajina taas nuoret ja syrjäytyneet.

Vuosituhannen vaihteessa Tampereella pidettiin ongelmana sitä, että kaupungin keskusta oli viikonloppuisin niin rauhaton. Ratkaisuksi päätettiin aloittaa nollatoleranssi: poliisikoululaisten avulla keskustan valvontaa tiukennettiin ja kaikille julkisesti juopotteleville annettiin sakot.

"Siinä oli ideana että valvonta kohdistuisi muihinkin, mutta käytännössä se kohdistui teineihin", kertoo nollatoleranssikampanjaa tutkinut poliisiammattikorkeakoulun yliopettaja Timo Korander.

Täysi-ikäiset pääsivät ravintoloihin turvaan. Kontrolli kohdistui vain teineihin, joilla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin viettää aikaansa ulkona.

Kampanjan seurauksena keskusta kyllä rauhoittui, mutta sillä oli sivuvaikutuksia. Teinit jatkoivat juopottelua lähiöiden asukkaiden kiusana.

Tampereella teinejä pidettiin ongelmana. Kun Helsingin Sanomat on tällä viikolla ollut huolissaan Kaisaniemen puiston huonosta maineesta, mitään ihmisryhmää ei ole nostettu ongelmien syyksi.

Timo Kopomaan mukaan mitään syyllistä ryhmää Kaisaniemi-pelkoon ei välttämättä edes ole: Kaisaniemi on maantieteellinen reuna-alue, joka on radan, meren ja ison tien muodostamassa sumpussa.

"Tila ei kuulu luontevasti kenellekään. Kun täällä ei ole liikennettä tai tapahtumia, niin tästä ei voi tulla turvallisesti elävä kokonaisuus osaksi kaupunkirakennetta, vaan se säilyy sivualueena", Kopomaa sanoo.

"Pitäisikö sitten sellaisia alueita olla ja sallia sellaisten oleminen? Makasiinien osalta otettiin kantaa, että sellaista epämääräisyyttä ei sallita."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi