Lippakioskin pitäjä toimii myös oppaana

 "Se tavallinen tarina", Norma Cabrera Rios hymyilee kysymykseen, mikä meksikolaisen nuoren naisen toi alun perin Suomeen. Suhde Meksikossa tavattuun suomalaismieheen, kuuluu vastaus.

Nyt Cabrera Rios pyörittää kesät kioskikahvilaa Kaisaniemen puistossa. Kioski on lippamallia, yksi vuoden 1952 olympialaisia varten kaupunkiin rakennetuista.

Suurissa ikäpolvissa lippakioskit herättävät muistoja lapsuuden kesistä jäätelöostoksineen. "Monet tulevat ihmettelemään, vieläkö nämä ovat käytössä."

Kansallisteatteristakin käy väkeä kahvilla, Cabrera Rios nyökkää viereisessä pöydässä istuviin naisiin päin.

Kaisaniemen puistossa kahvilanpitäjä haluaisi nähdä tukun uudistuksia. Viheralueesta tulisi tehdä houkuttelevampi suurelle yleisölle.

"Täällä pitäisi olla enemmän toimintaa esimerkiksi nuorille. Talvella luistinrata voisi olla mukava. Ja leikkipuistoalueen pitäisi olla isompi ja parempi, jotta lapsiperheitä saataisiin tänne lisää."

Kioskin asiakkaista noin kolmasosa on turisteja, loput täkäläisiä. Lähes päivittäin Cabrera Rios neuvoo matkailijoille reittejä, joista yksi hankalin vie kasvitieteelliseen puutarhaan.

"Portti puutarhaan olisi välttämätön saada myös tänne puiston puolelle", hän sanoo.

"Ja on todella kiusallista, kun turistit kysyvät, mistä vessa löytyy, eikä sitä ole koko puistossa."

Pelottavana paikkana Norma Cabrera Rios ei puistoa pidä. Hän on kiintynyt kioskiinsa, ja töihin on kuulemma aina mukava tulla.

"Koskaan en ole mitään uhkaavaa kokenut. Tosin en ole täällä öisin ollut."

Seitsemän työkesän aikana osa puistossa juopottelevista seurueista on tullut kahvilanpitäjälle tutuiksi.

"Jos poliisi puuttuisi näiden ryhmien toimintaan, voisi muutosta tapahtua. Uskon siihen, että jonain päivänä ihmiset löytävät puistoon entistä paremmin."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi