Panelistit: Vain kaupunkilaisten asenteiden muutos pelastaa Kaisaniemen puiston

Tapahtuma houkutteli paikalle noin 5 000 puistosta huolestunutta

 "Kaisaniemen puiston suurin ongelma on koettu turvattomuus. Pelon mielikuvat ovat muokkaantuneet niin suuriksi, että se vaikuttaa jo puiston käyttöön. Tarvitaan kaupunkilaisten asennemuutosta", julisti Olavi Sydänmaanlakka Helsingin Sanomien sunnuntaina järjestämässä Oma kaupunki Kaisaniemi -tapahtumassa.

Helsinki Mission nuorisopalvelujohtaja oli yksi kuudesta panelistista.

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että puisto on maineensa vanki. Puiston turvakartoituksen tehnyt Mikko Virkamäki vahvisti, etteivät Kaisaniemen pusikot todellisuudessa ole ratkaisevasti muita puistopuskia vaarallisempia. Virkamäki kuitenkin kaipasi puistoon lisää näkyvyyttä.

"Kasvitieteellisen puutarhan näkökulmasta on ikävää, jos näkyvyyttä parannetaan pusikkoja raivaamalla, koska puutarhan idea on juuri pensaiden säilyttäminen", ylipuutarhuri Marko Pesu huokaisi Virkamäelle.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila uskoi kaupunkilaisten puistopelon kaikkoavan parhaiten jokaisen henkilökohtaisella asennemuutoksella.

"Pelko vangitsee mielen ja saa ihmisen pelkäämään kaikkea. Toivon, että kaikki lopettaisivat pelkäämisen."

Monen mielestä Kaisaniemen puistossa oli eilen juuri sellaista kuin siellä pitäisi olla joka sunnuntai: aurinkoista ja vilkasta, puisto pullollaan iloisia ihmisiä esikouluikäisestä eläkeläiseen.

Helsingin Sanomien viikon kestänyt Kaisaniemi-projekti huipentui sunnuntain tapahtumaan. Puistossa vieraili iltapäivän aikana noin 5 000 vierasta.

"Kyllä puisto näillä suunnitelmilla paranee. Tärkeintä on, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä, vaan tänne voisi tulla koko perheen voimin", totesi Laajasalosta kahville poikennut Seppo Tuukkanen.

Panelistit olivat Tuukkasen linjoilla. Sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib kehotti kaupunkilaisia viettämään enemmän aikaa puistossa.

"Suomalaisilla olisi opittavaa maahanmuuttajien yhteisöllisyydestä. Suomalaisetkin perheet voisivat tavata ystäväperheitään esimerkiksi Kaisaniemen puistossa. Silloin se ei enää tuntuisi niin turvattomalta", Sydänmaanlakka visioi.

Maija Anttila vakuutti, että massatapahtumia järjestetään puistossa myös tulevaisuudessa vaikka perhepuistohaave toteutuisikin. Puistoon pitäisi saada myös säännöllistä urheilu-, taide- ja seuratoimintaa.

Tukholman Kungsträdgårdenin toimintamallia tarjottiin myös Kaisaniemen esikuvaksi. Samoin paneelissa nousi esiin idea Kaapelitehtaan-mallin toteuttamisesta. Kaapelitehtaan työtilojen käyttöaste on liki sata, ja paikkaa pyörittää kaupungin kiinteistöyhtiö.

"Jos puisto ei saa omaa yhdistystä, yhtiötä tai säätiötä, jonka kautta asiat hoidetaan keskeisesti, muutosta ei synny. Satunnaisten käyttäjien spontaaniin aktiivisuuteen tapahtumajärjestäjinä ei voi nojata", Virkamäki totesi.

Paneelia seuranneet kaupunkilaiset kysyivät käymälöiden lisäämisestä, kahvilasta, joutsenlammesta, luistinradasta ja vartijoista.

"Sillä, että ihmiset tuntevat puiston turvattomaksi, ei ole mitään tekemistä vartioinnin ja poliisin kanssa. Puistossa on nykyisellään aivan riittävä vartiointi. Nyt pitäisi selvittää, miksi puisto koetaan turvattomaksi ja miten maine saataisiin paremmaksi", latasi Mikko Virkamäki vartijakysymykseen.

Kahvilakaavailut ovat sen sijaan jo pitkällä, Anttila nyökytteli.

"Joutsenlampi kuuluu puiston historiaan. Niin kauas ajassa taaksepäin ei ole syytä enää palata, vaan meidän pitäisi jättää puistoon jälki 2000-luvusta", maisema-arkkitehti Kaisa Rodriguez totesi.

Päivän suurimmat aplodit keräsivät ajatus kasvitieteellisen puutarhaan sijoitettavasta ravintolasta, autojen poistaminen puistosta sekä Kaisaniemenlahden asuntolaivaidean tyrmääminen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi