OMA KAUPUNKI KAISANIEMI Oma kaupunki Kaisaniemi -päätapahtuma sunnuntaina 9. syyskuuta Kaisaniemen puistossa klo 11–15.

Siellä remuttiin, siellä laulettiin

Ravintola Kaisaniemessä elävät yhä akateemisen juhlinnan perinteet

 Ravintola Kaisaniemi ei ole irtaantunut kauas 180-vuotiaista perinteistään. Siellä järjestetään edelleen Helsingin yliopiston tiedekuntien juhlia, väitöstilaisuuden päätösjuhlia, karonkkoja, ja jopa snapsilaulukilpailuja.

Kesällä väkeä houkuttelee terassi, muulloin ravintolassa on lounasruokailua sekä yksityistilaisuuksia.

Sellaiseksi nykyinen ravintoloitsija Mika Hult on halunnut paikan profiloida. Yksityistilaisuudet ovat kannattavinta liiketoimintaa hiukan syrjässä olevalle ravintolalle, mutta samalla kyse on perinteiden kunnioittamisesta.

"Helsingissä ei ole monta paikkaa, jossa saisi 200–300-henkiselle seurueelle perinteiset palvelut, hyvän ruoan, livemusiikkia ja tanssilattian", hän perustelee.

Meno on joka tapauksessa huomattavasti rauhallisempaa kuin ennen vanhaan.

Vuonna 1827 Kajsa Wahllund sai kahvibuffetin pito-oikeudet tuolloin vielä Seurapuistona tunnettuun puistoon.

Paikasta tuli nopeasti tulisieluisten, nuorten ylioppilaiden kokoontumispaikka.

Siellä laulettiin kovaan ääneen ja väiteltiin pienistä ja suurista aiheista – aina Suomen valtiollisesta asemasta lähtien.

Kaisaniemessä kokoontui toistuvasti myös Lauantai-seura, johon kuuluivat monet 1800-luvun suomalaiset suurmiehet, kuten Johan Vilhelm Snellman, Zacharias Topelius ja Johan Ludvig Runeberg.

Hufvudstadsbladetin perustaja ja päätoimittaja August Schauman piti 1800-luvun Ravintola Kaisaniemeä mainiona illanviettopaikkana.

"Kaisaniemessä voi nuori herra esiintyä miten usein tahansa joutumatta sen vuoksi maailman silmissä ravintolasankariksi."

Kun Jean Sibelius juhli ystävineen Kaisaniemessä, heillä oli juhlinnan yltyessä tapana heittää kaikki ruokailuvälineet suoraan ikkunasta mereen.

Kieltolaki hillitsi menoa Helsingin yössä vuosina 1919–1932, mutta sotien jälkeen 1940-luvun lopulla erityisesti Ateneumin opiskelijoiden karonkat sytyttivät Kaisaniemen jälleen eloon.

1980-luvun alussa siellä sai alkunsa myös Helsingin klubielämä eräänlaisena kabareen ja diskon yhdistelmänä.

Paikalla pyöri klubikansaa, johon mahtui väkeä varhaisista goottityylin edustajista diskopuolen futuristeihin.

"Se lähti liikkeelle David Bowiesta, Ultravoxista, Kraftwerkistä ja sen tyyppisestä, mutta siihen tuli hyvin nopeasti mukaan soulia, räppiä ja rock'n rollia. Oli tyylitietoiset dj:t, joilla oli laaja skaala", Einstein A Go Go -klubin puuhamiehenä touhunnut Jukka Lindfors kuvailee.

Kaisaniemen klubiperinne on hiipunut vuosien saatossa, ja ravintoloitsijan mukaan "se desinfioidaan tulevaisuudessa pois".

 

Lähde: Aarni Krohn: Kaisaniemi 150 vuotta – kaisaniemi 1827–1977.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi