”Rukouksista”

Nykymaailmassa rukoilemisesta on tullut turhaa. Vain lapsenmielisimmät yksilöt harrastavat sitä. Muut ymmärtävät, että todellisuutta ohjaavat teräksenlujat luonnonlait eikä mikään yliluonnollinen olento jota kannattaisi rukoilla.

Ei siinä ole mitään pelottavaa. Todellisuus on vain otettava hallintaan.

Jos joku putoaa kalliolta, on kalliolle rakennettava kiireesti kaiteet. Seuraavaksi on löydettävä syyllinen siihen, ettei kaiteita ymmärretty rakentaa aiemmin.

Syyllisen löydyttyä ihmiset rauhoittuvat. He luottavat viranomaisiin, tiedemiehiin ja turvalaitteisiin, joita kehitellään suojaamaan ihmisiä kaikilta kuviteltavissa olevilta riskeiltä.

Maailma ei ole ikinä ollut yhtä turvallinen paikka kuin nykyään. Enää ei tarvitse matkustaa henkensä kaupalla Helsingistä Turkuun julmien maantierosvojen armoilla. Ei tarvitse pelätä ruttoepidemiaa, kidutusta eikä kivitystuomiota.

Me emme ole luolamiehiä joiden oli heti luolasta astuttuaan pakko ryhtyä tappohommiin pysyäkseen hengissä. Pienikin haava uhkasi viedä luolamieheltä hengen tulehdusvaaran takia.

Hänellä ei ollut antibioottia, mutta liuta jumalia turvanaan. Niitä hän todella tarvitsi, kun ei ollut rehellistä suomalaista poliisiakaan suojelemassa.

Meillä sen sijaan on kaikki mahdolliset turvaverkot ympärillämme.

Jos viranomaiset hoitavat hommansa, me muut voimme nukkua yömme rauhassa. Heidän on ennakoitava pienimmätkin riskit ja varoitettava meitä niistä. Siihen meillä on oikeus. Me olemme yhteiskunnan maksavia asiakkaita, ja asiakkaina meille on tärkeintä se, että tilanne pysyy hallinnassa. Siksi meitä ympäröi alati rauhoittava puhe.

On tärkeää kuulla joka tuutista, ettei onnettomuudessa ollut mukana suomalaisia, ja että saastepilvi pysähtyi valtakunnanrajalle ja että hysteeristen markkinavoimien usko saatiin palautetuksi.

Jos siis pidät kolesterolisi ja verenpaineesi aisoissa, etkä avaa lentokoneen matkatavarahyllyjen luukkua, niin että matkatavaroita pääsee putoilemaan, sinä olet täysin turvassa.

Kunhan muistat varoa kotimatkalla, ettei jalkasi lipsahda vahingossa metrovaunun ja laiturin väliin.

Välillä turvalliseen kuplaan tulee repeämiä: saat sydänkohtauksen, vaikka kolesterolisi on neljä, lentokone syöksyy valtamereen, finanssikriisi suistaa maailman kaaokseen. Silloin viranomaisten on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin uskottavuuden palauttamiseksi. Siihen tarvitaan pokkaa, pääomaa ja hyvin masinoitu julkisuuskampanja.

Kun terroristit hyökkäsivät New Yorkin kaksoistorneja vastaan, käynnistettiin terrorismin vastainen sota. Summittainen hyökkäys Irakiin rauhoitti mielet: kun Irak oli pommitettu maan tasalle, maailma näytti taas järkevältä paikalta, ja meille tuli heti turvallisempi olo.

Turvallisuus on ykkösasia, myös IATA:n pääjohtaja Giovanni Bisignanin mielestä. Mutta liika on liikaa: lentoliikenne pysäytettiin tuhkapilven takia turhaan, koska päätös perustui hänen mielestään vahvistamattomiin teoreettisiin malleihin eikä tosiasioihin.

Se on totta. Yksikään matkustajakone ei pudonnut, ja teoreettiset mallit jäivät vahvistamatta.

Mutta lentokielto tuli yhtiöille kalliiksi. Siksi lentokoneet varmaankin lentävät vastaisuudessa tuhkapilvien läpi. Siinä säästyy pitkä penni.

Edes kännyköiden terveysriskeistä ei keskustella terhakammin kuin tupakasta tupakkateollisuuden valtakaudella, koska siitä voi tulla iso lasku. Entä kuka laskisi kaikki ne kemialliset aineet, joille ihmiset arkielämässään altistuvat?

Rukoilkaamme!

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija. Jokin aika sitten hän kaivoi kirjahyllystään pölyttyneen klassikon, Michel de Montaignen esseet, joissa kirjailija pohtii elämän peruskysymyksiä. Kirja on kirjoitettu lähes 500 vuotta sitten. Jyrki Kiiskinen halusi päivittää teosta. Siksi hän kirjoittaa tällä palstalla kolumniesseitä samoista otsikoista kuin Montaigne.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi