"Epämuodostuneesta lapsesta"

Hyvä, että hipeistä päästiin: he eivät kunnioittaneet vanhempiaan, eivätkä suorittaneet opintojaan säädetyssä ajassa. Heille ei riittänyt televisio, auto ja mukava talo nukkumalähiössä.

Mutta hipit ennättivät saada paljon vahinkoa aikaan.

He kasvattivat karvojaan, niin että sukupuoliroolit menivät sekaisin. Miehiä ja naisia ei enää erottanut toisistaan. Sitä nimitettiin vapaudeksi.

He eivät totelleet käskyjä, vaan tekivät mitä lystäsivät. Siinä hajosi järjestys, jota isät ja äidit olivat otsa hiessä rakentaneet.

Hipit paasasivat yötä päivää rauhasta ja rakkaudesta, joten napalmilla ei saatu Vietnamissa toivottuja tuloksia aikaan.

Vapaata rakkautta riitti kaikille, ja sukupuolitaudit lähtivätkin leviämään.

Sikisi muitakin murheita: esimerkiksi se, ettei kenelläkään ollut enää oikeutta päättää muiden puolesta, miten heidän pitäisi lähimmäisiään rakastaa.

Kun muut tekivät tuottavaa työtä, hipit kahlasivat vintti pimeänä alasti mudassa. Pakkohan siihen oli tulla stoppi. Muuten koko yhteiskunta olisi mennyt sekaisin.

Nyt lyhytaikainen häiriö on ohi. Yhteiskunta on lähestulkoon palautunut normaalitilaansa. Ei meillä tosin ole vielä rotuerottelua tai kommunistivainoja, niin kuin 1960-luvun Amerikassa.

Eikä meillekään riitä televisio, auto ja mukava talo nukkumalähiössä.

Jokaisella pitää näet olla vähintään 32 tuuman taulutelevisio, mieluusti myös kaksi autoa, jotta koko perhe pääsee kätevästi liikkumaan kodin ja työpaikkojen väliä. Mukavaa taloa kun ei kannata rakennuttaa liian lähelle kaupunkia. Muuten idylliselle takapihalle perustetaan pian narkkarihoitola, pakolaisten vastaanottoasema tai vammaisten kuntoutuskeskus.

Kaikki on niin kuin pitää: koneisto pyörii kuin rasvattuna, ja yritysjohtajat peräänkuuluttavat suomalaisilta taistelumieltä, riskinottoa ja partiolaishenkeä. Ei se vielä tarkoita, että tehokkuusajattelu olisi viety liiallisuuksiin. Me vain emme ole koko ajan kyselemässä, ketä varten täällä eletään.

Ja mitä pahaa siinä muka on, että lentoyhtiöt käyttävät facebookia markkinointiin? Tai siinä, että amerikkalaiset viranomaiset vaativat eurooppalaisten pankkitietoja?

Ei meillä kunnon kansalaisilla ole mitään salattavaa.

Mutta mitä vanhat hipit mahtavat ajatella nykymenosta? Millaisessa maailmassa eläisimme ilman heitä?

Naiset lipittäisivät kotirouvina vermuttia, miehet käyttäisivät univormuja, eikä kapakkaan ei pääsisi ilman kravattia. Lapset kasvatettaisiin kurissa ja nuhteessa. Sellaisina he eläisivät myös aikuisina. Savupiipputeollisuus olisi voimissaan, ja Nokia tuottaisi kumisaappaita.

Miten niin?

Hipit haastoivat kivettyneen elämäntavan ja uneksivat muun muassa demokraattisesta tietoyhteiskunnasta. Kaliforniassa Steve Jobsin kaltaiset haihattelijat rakentelivat tietokoneita autotalleissa vastustaessaan autoritaarista koneyhteiskuntaa. He halusivat ottaa tekniikan tavallisten ihmisten käyttöön. Siitä kehittyi Apple.

Entä mitä nykynuoret puuhaavat? En tiedä. He varmaan istuvat luentosaleissa opiskelemassa, voidakseen paremmin palvella isänmaataan.

Millaisia elämää suurempia ihanteita heillä on? Sitä en uskalla edes kuvitella.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija. Jokin aika sitten hän kaivoi kirjahyllystään pölyttyneen klassikon, Michel de Montaignen esseet, joissa kirjailija pohtii elämän peruskysymyksiä. Kirja on kirjoitettu lähes 500 vuotta sitten. Jyrki Kiiskinen halusi päivittää teosta. Siksi hän kirjoittaa tällä palstalla kolumniesseitä samoista otsikoista kuin Montaigne.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi