Anssi Kelan enkeli tai piru olisi Keke Rosberg

Omakuva ja mielikuvitusystävä tulivat itsestään Kelan esikoiskirjaan
Kela ei puhu spontaanisti, mutta on tottunut avautumaan kuolemastakin

  Anssi Kela ei yleensä keksi mitään puhuttavaa.

Haastattelu on onneksi helppo tilanne: hänen ei tarvitse keksiä puheenaiheita ja sitä paitsi hän arvaa aiheet jo ennalta.

Kela vastaa kysymyksiin kuin ulkomuistista. Häntä on haastateltu viime päivinä lähes joka lehteen, radiokanaville ja televisioon.

"Kaikki kysyy, että jännittääkö ja mistä se Kalevi Sorsa tuli."

Mikä Kelaa jännittäisi? Ehkä se, että hänen esikoiskirjansa Kesä Kalevi Sorsan kanssa on nyt ilmestynyt. Muusikko ei ole aivan omalla maallaan, ja maa saattaa tärähdellä.

Ei häntä jännitä.

"Odotan kiinnostuneena, mitä kirjasta sanotaan, mutta olen ylpeä jo siitä, että onnistuin kirjoittamaan sen."

Kelan laulut ovat pieniä tarinoita, joskus omakohtaisia ja usein traagisia. Siksi moni on kysynyt, milloin hän kirjoittaa romaanin. Kirjat ovat kuitenkin tuntuneet hänestä liian paksuilta, liian työläiltä.

Sitten, lokakuussa 2006, Kela alkoi suunnitella uutta kappaletta neljännelle soololevylleen, jonka oli pian aika ilmestyä.

Hän kirjoitti: "Sinä kesänä silmiäni kirveli jatkuvasti."

Kela kirjoitti toisen lauseen, sitten koko sivun, kunnes näytti selvältä, ettei siitä tulisi biisiä.

Tuli kirja.

"Olen verrannut sitä improvisaatioon. Ei ollut nuotteja, ei suunnitelmaa, ei tarinaa. Tarina selvisi sitä mukaa kuin kirjoitin", Kela kertoo.

Kesken tarinan penkille istuu se Kalevi Sorsa, edesmennyt pääministeri.

Ehkä Sorsa on päähenkilön alitajunnan ruumiillistuma tai kaikkitietävä moraalinen pasuuna? Yliminä tai aliminä tai antiminä?

"Se on sellainen mielikuvitusystävä", Kela sanoo.

Kalevi Sorsa auttaa kirjan päähenkilöä Johannesta muistamaan, mitä on tapahtunut ennen hurjaa onnettomuutta. Johannes on unohtanut kaksi viikkoa elämästään, mutta Sorsa tietää kaiken.

Johanneksesta tuli puolivahingossa samanlainen erakko kuin Kela itse, mutta sosiaalisesti vielä vammaisempi. Kela puhuu avoimesti kun kysytään, Johannes taas ei halua puhua ollenkaan.

Kelalla on ollut kaksi omaa johdattajaa, Kalevi Sorsaa.

" Asko Kallonen on tukenut minua musiikin teossa yli kymmenen vuotta. Häntä saan kiittää paljosta."

Levytuottaja Kallosen avulla Kela löysi oman äänensä. Kela oli kirjoittanut kappaleita vuodesta 1986 lähtien, mutta sanoitukset olivat aina olleet vain pakollisia sanoja, symboliikkaa, jota Kela ei itsekään ymmärtänyt.

Oma ääni pääsi kuuluviin menestysalbumilla Nummela (2001), ja nyt Kela on käyttänyt ääntään kirjassa.

Toinen Kalevi Sorsa olisi isä, joka kuoli auto-onnettomuudessa, kun Kela oli 12-vuotias. Hän on miettinyt, miten isä suhtautuisi häneen ja hänen musiikkiinsa nykyään.

Isän kuolema opetti, että elämä saattaa loppua arvaamatta.

Niin oli käydä Kelalle itselleen vuonna 2003, kun hän ajoi F3-autollaan ulos radalta ja auto kiepahti ympäri. Sairaalassa viiden letkun risteyksessä oli hyvä ajatella elämän ainutkertaisuutta.

"Onnettomuus teki minusta rohkeamman. Siksi kai uskalsin kirjoittaa kirjan. Jos olisin vieläkin pelannut varman päälle, olisin tehnyt uuden levyn."

Kelan kirjassa käsitellään elämää ja kuolemaa, tietoisuuden mysteeriä ja ihmisen pahuutta. Kalevi Sorsan filosofiset monologit ovat syntyneet siitä, mitä Kela on sattunut ajattelemaan jonain päivänä.

Kuka olisi sellainen Sorsa, joka putkahtaisi Kelan alitajunnasta, assosiaatioiden virrasta?

"Ehkä Keke Rosberg, joka oli ensimmäinen idolini. Keke voisi olla enkeli tai piru olkapäällä."

Tätä ei olekaan kukaan vielä kysynyt. Mitä enkelinhahmoinen formulalegenda voisi Kelalle opettaa?

"Varmaan ajamista ja viiksienhoito-ohjeita."

Tihkuinen maanantaiaamu ei taida olla Kelan filosofisimpia hetkiä. Ehkä hän improvisoi mieluummin kirjoittaessaan kuin keskustellessaan.

Kela lähtee seuraavaan haastatteluun.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi