Charles Burns teki taidetta teinikauhusta

Musta aukko -sarjakuva oli tekeillä kymmenen vuotta
Piirtäjään vaikuttivat punk, painilehdet ja Tintti

Angoulême. Charles Burnsin Musta aukko on onnistunut keräämään sekä taiteellista arvostusta että kaupallista menestystä. Se on amerikkalaisessa sarjakuvassa hieman harvinaisempaa kuin eurooppalaisessa. Kauhun lajityypissä se on vielä harvinaisempaa.

Burnsin Mustan aukon aiheena eivät ole avaruuden syöverit vaan teini-ikä. Se sijoittuu 1970-luvun Seattlen lähiöihin. Nuoria riivaa kummallinen tauti, johon liittyy rankka häpeä. Monet sairastuneet pakenevat metsiin piileskelemään.

Outoja ruumiillisia muutoksia aiheuttava tauti muistuttaa hieman David Cronenbergin kauhuelokuvien mutaatioita.

Siinä on nähty myös aidsin vertauskuva. Jollekin kasvaa häntä, toiselle ylimääräinen suu.

Pohjimmiltaan Musta aukko kertoo kuitenkin nuorten tyypillisistä, seksiin, päihteisiin ja erilaisuuteen liittyvistä peloista ja ongelmista. Se on salakavalan hienovarainen vieraantumiskuvaus.

"Kuvasin teiniruttoa aiemminkin lyhyissä tarinoissa, mutta halusin tehdä siitä pitkän tarinan, jossa henkilöhahmot ovat keskeisiä. Yleensä en ole kertonut omasta elämästäni, mutta tässä pistin itseäni peliin."

Burns panikin paljon peliin monessa mielessä. Hän työsti Mustaa aukkoa kymmenen vuotta. Tarina sijoittuu vuonna 1955 syntyneen Burnsin omasta nuoruudesta tuttuun ympäristöön.

"Perheemme muutti paljon, kun olin lapsi. Asuin Seattlessa ihan pienenä ja sitten taas kuudennella ja seitsemännellä luokalla. Mustan aukon meri- ja metsämaisemat ovat aika läheltä kotiani."

Burns sanoo olleensa 1970-luvulla oikeaan aikaan oikeassa paikassa altistuakseen punkin elähdyttävälle vaikutukselle. Hänkin innostui tee-se-itse-aatteesta ja halpojen valokopioiden mahdollistamista pienkustanteista. Burns halusi kertoa tarinoita eikä soittaa.

"En mieti, myyvätkö sarjakuvani. Vain tarina on tärkeä. Minulle sarjakuva on henkilökohtainen väline. En ole koskaan edes halunnut tehdä supersankareita valtavirtakustantamoille."

"Minua viehättää amerikkalaisuuden halpa ja karkea puoli. Pienenä katsoin telkkarista vanhoja kauhuelokuvia. Ehkä otin ne turhan vakavasti. Nyt ne vaikuttavat herttaisilta. Kouluaikana lähistöllä oli siirtolaisten kauppa, jossa myytiin meksikolaisia painilehtiä. Niissä oli uskomattomia hahmoja."

Roskakulttuuri näkyy tietysti Burnsin sarjakuvissa. Jo vuonna 1991 suomennettiin albumi El Borbah -hahmosta, jossa yhdistyy vapaapainija ja yksityisetsivä. Burnsin sarjakuvien juuret ovat kioskeissa, mutta silti hän on aina ollut taiteellisesti kunnianhimoinen.

Lapsena Burns luki muun muassa Tinttiä, mikä oli Amerikassa harvinaista. Hän kehuu Hergén vaikutusta vuolaasti, vaikka se näkyykin lähinnä tarinoiden ja piirrosten selkeydessä. Burnsin tarkkaan mustavalkotyyliin on vaikuttanut myös japanilainen puupiirrosperinne.

"Kävin taidekoulua, mutta tein aina sarjakuvia. Pidän niiden helposta saatavuudesta - siitä, että moni voi hankkia teoksen suhteellisen halvalla, kun taas korkeakulttuurissa ainoa kappale on kallis."

"Aloittaessani sarjakuville ei ollut paljon mahdollisuuksia. Onneksi näin sentään muun muassa Gary Panterin töitä, jotka innostivat. Kävin kiertämässä New Yorkia näytekansioni kanssa. Kolkutin myös Art Spiegelmanin ovelle. Hän oli ensimmäinen, joka ymmärsi töitäni."

Panter tekee primitivistisiä punk-sarjakuvaroiskeita. Spiegelman on Pulitzer-palkitun Mausin tekijä. Molempien töitä ilmestyi 1980-luvulla Spiegelmanin toimittamassa Raw-lehdessä, jossa Burnskin pääsi esiin.

Silloin Burns ei ajatellut, että sarjakuvia voisi tehdä työkseen. Eikä oikeastaan ajattele niin vieläkään. Hän on myös arvostettu lehtien ja levykansien kuvittaja. Iggy Popin Brick by Brick -levyn kansi on hänen käsialaansa.

"Sarjakuvat ovat henkilökohtaisia ja kuvitukset työtä. Mutta kun Iggyn väki pyysi minulta näytekansiota, lähetin sen hyvin nopeasti. Pidin toki Hämähäkkimiehestäkin joskus ennen kuin kiinnostuin seksistä, huumeista ja rockista. Seuraava hankkeeni käsittelee osittain punkkia."

Punk innosti Burnsia, mutta hän on aina tehnyt erittäin kurinalaista ja tarkkaa työtä. Musta aukko on Spiegelmanin Mausin ohella yksi amerikkalaisen sarjakuvan huolellisimmin sommiteltuja teoksia.

"Minulla oli alusta asti selkeä käsitys sen rakenteesta. Alku, keskikohta ja loppu, miten luvut sijoittuvat - kaikki se oli muistiinpanoissani jo ennen kuin aloin piirtää. Sarjakuva tarjoaa tekijälleen mahdollisuuden täydelliseen kontrolliin."

Siinä mielessä Burns muistuttaakin Cronenbergin ohella kauhuohjaajista Alfred Hitchcockia, joka toteutti elokuvansa tarkkaan käsikirjoitusten mukaan.

Charles Burns: Musta aukko (Black Hole). Suom. Juha Ahola. Like. 364 s. 26 euroa. Ilmestyy ensi viikolla.

Haastattelu on tehty tammikuussa Ranskassa, Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi