Dekkaristi teki raharyöstön etukäteen

Tapani Bagge palkittiin Vuoden johtolanka -tunnustuksella

 Eilen maanantaina hämeenlinnalainen kirjailija Tapani Bagge, 44, palkittiin Musta taivas -rikosromaanistaan Vuoden johtolanka -palkinnolla, jonka jakaa Suomen dekkariseura.

Tasan viikkoa aiemmin Bagge höristi television iltauutisten aikaan korviaan. Suomen pankin rahankuljetus oli ryöstetty Turussa. "Hetken ajattelin, että mitä on tullutkaan kirjoitettua", Bagge sanoo.

Baggen Musta taivas -dekkari alkaa Ruotsissa tapahtuvasta raa'asta rahankuljetusryöstöstä. Kupruun - kuten rikollisia puuhia Baggen kirjoissa kutsutaan - tulee kuitenkin mutkia matkaan ja yksi roistoista joutuu pakenemaan Hämeenlinnaan. Siellä syntyy uusi suunnitelma vartiointiliikkeen varikolle kohdistuvasta rahakkaasta ryöstökeikasta.

"Vaan tuskin Turun ryöstäjät ovat saaneet inspiraatiota kirjastani", Bagge nauraa.

Parempi olisikin. Muuten viimeviikkoinen ryöstö olisi jo toinen kirjailijan harteilla. Musta taivas kun ilmestyi kesäkuussa - ja vasta elokuussa Maarianhaminassa käytiin ryöstöpuuhiin.

Vaan ei, jätetään vitsailu sikseen: "Oli vain ajan kysymys, milloin rahankuljetusten ryöstöt tulevat Suomeenkin."

Ei tosin ole pelkoa, että huumori menisi Baggen mielestä liian tummanpuhuvaksi. Hänen viisi rikosromaaniaan tunnetaan nimenomaan hirtehishuumorista, joka ei valikoi kohteitaan turhan hienovaraisesti. Ei ole asioita, joista ei voisi laskea leikkiä. Vai onko?

"Sanoin kerran paneelikeskustelussa, että kaikesta voi vitsailla. Jälkeeni vastanneet Reijo Mäki ja Markku Ropponen sanoivat, että pedofilia on heille sellainen asia, josta ei lasketa leikkiä. Siitä taidan olla samaa mieltä."

Keravalla kasvanut Bagge tottui hirtehisiin juttuihin jo kotona. "Savolaisten vanhempien kanssa viljeltiin aika tummaa huumoria."

Baggen kirjat tunnetaan myös nokkelista kielikuvista ja sanonnoista. Sellaisista kuin "Tuumasta toimeen oli monesti maailman lyhin matka. Aika usein tuuma jäi kokonaan väliin." Tästäkin kirjailija taitaa olla kiitollisuudenvelassa kasvuympäristölleen.

"Kieli tuli jo nuorena näkyviin, kun jouduin kouluun mennessä opettelemaan uuden kielen. Kotona puhuttiin savoa, mutta koulussa piti osata puhua kuin Keravalla."

Oma kielensä oli myös Helsingissä, ja kun matkustettiin mummon luo Juvalle, vaihdettiin savoon.

"Tiedostin jo varhain, että eri tilanteissa puhutaan eri tavalla."

Varsinaisen kirjoittamisen oppisopimuskoulutuksen Bagge sai, kun hän 1980-luvulla alkoi ansaita elantonsa Jerry Cottonien kirjoittamisella.

Kun kirjoitti Cottoneita kymmenen sivun päivävauhtia kymmenen vuoden ajan, ehti sisäistää monta tärkeää asiaa kirjoittamisesta. Ensinnäkin, tarina kannattaa suunnitella etukäteen. "Muuten on pian umpikujassa, varsinkin dekkarin kanssa."

Toisekseen, täytyy tehdä reilusti taustatyötä. "Tuntuu esimerkiksi siltä, kuin olisin käynyt New Yorkissa. Niin paljon olen lukenut siitä, katsonut karttoja, nähnyt elokuvia."

Kolmanneksi on tärkeää lakata odottamasta inspiraatiota. "Se tulee kirjoittaessa."

Hyvä, ei siis inspiraation odottelua. Entäpä ideat, mistä ne tulevat?

"Seuraan tietenkin alan lehtiä."

Huh. Kun mies kirjoittaa työkseen murhista, ryöstöistä ja muista kupruista, "alan lehdet" kuulostaa pelottavalta.

"No oikeusministeriön Haaste-lehti mulle esimerkiksi tulee. Siinä on vankila- ja ehdonalaisjuttuja. Sitten luen rosvojen muistelmia ja iltapäivälehdistä löytyy kiinnostavia tarinoita. Ulkomaalaisia nettilehtiä seuraan myös."

Ei iltapuhteita uunituoreen Alibin kera?

"Sitä tulee selailtua, mutta ei siihen viitsi liiaksi uppoutua, kuviin varsinkaan."

Kirjallisen materiaalin lisäksi Baggella on yksi jippo tarinan- alkujen löytämiseen.

"Ihmiset tulevat helposti puhumaan minulle, kertomaan tarinoitaan. Kerrankin tulin Peijaksesta junalla: eräs mies kertoi, ettei ole uskaltanut nukkua muutamaan yöhön, kun pelkää, että leipäveitsellä uhkaillut vaimo tappaa. Siitäkin lähti novelli syntymään."

Se tarina lienee mukana ensi kesänä ilmestyvässä Kasvot betonissa -kokoelmassa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi