Epäonnistuin kaikissa pyrinnöissäni

  Ihmemies Kari Enqvist ilmaantui kuin tähdenlento valaisemaan todellisuuskuvan hämäryyttä, joka kvanttifysiikan läpimurron jälkeen on Suomessakin vallinnut.

Enqvistin kirjat Tyhjästä syntynyt (1994), Näkymätön todellisuus (1996) ja Olemisen porteilla (1998) ovat harvinaisen upealla tavalla esitelleet kosmologian kehitystä sekä kvanttifysiikan vaikeaa ja kummallista todellisuutta. Jälkimmäinen sai ansaitusti Tieto-Finlandian. Valo ja varjo sisältää 13 kirjoitusta, joissa pyritään hahmottamaan katsomusta ja kurottautumaan "kovien tosiseikkojen taakse".

Menestyvät tutkijat ovat monilahjakkuuksia, ja fyysikko Enqvistin teoksissa se näkyy kaunokirjallisuuden, taiteen ja filosofian tuntemuksena. Mutta koripalloilua hän pitää vakavana väärinkäsityksenä, ja hän väittää epäonnistuneensa kaikissa pyrinnöissään ennen fysiikan opintoja.

Alkuun hän luki psykologiaa, kunnes professori näytti, miten haukotus tukahdutetaan terapiatilanteessa potilaan huomaamatta. Silloin hän oivalsi, että psykologia on "kylpyhuoneen laatoittamiseen verrattavissa oleva taitolaji", ja sitä taitoa hänellä ei ollut.

Pian hän istui teoreettisen filosofian pölyntuoksuisessa laudaturseminaarissa. Opiskelijoita oli kaksi, ja professori Oiva Ketonen istui valtavan pöytänsä takana ilmeettömänä kuin sioux-päällikkö. Tunnelma oli vaivautunut.

Enqvist päätteli,

että tähtitiede sopisi sittenkin paremmin hänen temperamentilleen. Ongelmana oli vain se, että hän ei ollut opiskellut matematiikkaa saati ranskaa, jolla pro gradun lähdemateriaali oli kirjoitettu.

"Olin aina ajatellut, että fysiikkaa pystyisi lukemaan kuka tahansa, ja raskain mielin tartuin nyt tähän viimeiseen oljenkorteen", Enqvist kertoo. Se johti hänet Niels Bohrin instituuttiin Tanskassa, CERNin hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen Genevessä ja Wisconsinin yliopistoon.

Hiukkasfysiikan konferensseja kiertäessään hän on havainnut, että tieto on kallisarvoinen ja harvinainen asia, jonka etsiminen nousee monikansallisuudenkin yläpuolelle. Konferensseissa ei kohdata ulkomaalaisia vaan toisia mieliä, ja ratkaisevaa on äly.

Fysiikan esitelmiä jaksaa kuunnella, kun uppoutuu "unelmoimaan Nobelin palkinnosta ja seksistä (eikä välttämättä tässä järjestyksessä)".

Johan Lahdenperä

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi