Erikoinen poika kirjoittaa lastuja

 "Luontaisen kaltainen aromi", "yhtyeen runkopatja" ja "ominaisuuksiltaan vajain jäsen". Tommi Liimatta kuvailee itseään kotisivuillaan mielenkiintoisesti.

Oikeastaan sivut ovat Liimatan yhtyeen, Absoluuttisen Nollapisteen. Paremmin kuin syksyn esikoiskirjastaan Liimatta tunnetaan rovaniemeläisen rockyhtyeen kitaristina ja sanoittajana. Yhtyeen sanoitukset ovat alusta saakka olleet yhtä absurdin oloisia kuin kotisivujen luonnehdinnat.

Liimatta näyttää kuitenkin maripaidassaan ihan tavalliselta 26-vuotiaalta liuhutukkaiselta älykköpojalta. Puhe tulee rauhallisesti: "Itse olen aina pettynyt, jos tekstini jää lukijalle hämäräksi."

Liimatta on kirjoittanut kuusivuotiaasta, siis asti kun sai ukin jäämistöstä vanhan kirjoituskoneen. Heti aluksi hän käytti kirjoituskonetta todelliseen fiktioon: naapurin kakaroiden huijaamiseksi.

"Kirjoitin koneella tekaistuja diplomeja todistukseksi osallistumisestani Jyväskylän Suurajojen rallipyöräilyyn", hän muistelee. "Kuusivuotiaana aloitin myös kuusisivuiseksi paisuneen Lessut tulevat -romaanin, jossa lestadiolaiset hallitsevat kotipaikkaani Pietarsaarta."

Kun Liimatta oli 14, hänen työläisvanhempansa muuttivat Rovaniemelle. Siellä Tommi perusti kavereittensa kanssa yhtyeen, josta kehittyi myöhemmin Absoluuttinen Nollapiste. Liimatta sanoitti yhtyeen kappaleet, ja ylijäämälyriikoista tuli runoa ja novelleja.

Yhtyeen alkuajoista lähtien Liimatta on käyttänyt tekstinsä tuottamiseen jonkinlaista leikkaa ja liimaa -metodia: "Luin 15-vuotiaana Andy Warholin kirjasta, joka sisälsi Ondine-nimisen jätkän jorinoita 24 tunnin ajalta. Rupesin itsekin nauhoittamaan salaa kavereitani kasetille ja litteroin keskusteluja liuskoiksi."

Äänityksiin tarttuneita mielenkiintoisia lauseita Liimatta käytti teksteihinsä. Myös kaikenlainen terveysoppaat tai peliohjeet kelpaavat hyvin alustoiksi, joille rakentaa omaa kirjoitustaan. Omat hyvät ajatukset Liimatta kirjoittaa eri takkien taskuissa lojuviin muistikirjoihin.

"Naputan lauseet ensin liuskoiksi ja viivaan ne aina yli, kun olen ne jossakin käyttänyt. Alussa en voi tietää, mitä niistä on tulossa."

Esikoisrunokokoelmaansa Avainlastua Liimatta alkoi koota seitsemän vuotta sitten.

Liimatta asuu nykyään Tampereella, kirjoittaa ja keikkailee.

"En ole opiskellut mitään ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen. Kaikki taidealalle ajautuneet tyypit sanovat, etteivät ole pätkääkään tehneet opiskelemaansa työtä. Minä ohitin turhan opiskeluvaiheen, kun kuitenkin tiedän tekeväni näitä hommia jossakin muodossa."

Liimatan päivät täyttyvät sekalaisista hommista: kirjoittamisesta, piirtämisestä, Seitsemän Päivää -lehden selailemisesta, Veikko Ennalan, Christer Kihlmanin ja Ian McDonaldin Beatles-kirjan, Revolution in the Headin lukemisesta. Tärkeä projekti on myös tehdä sisältöselvityksiä kaverien puhetta sisältäviin kasetteihin, joita on kerääntynyt vuosien varrella jo lähes 400.

"En ole ikinä ollut töissä, paitsi kerran olen ollut tutun raksalla viikon verran möyrimässä. Voisi olla terveellistä mennä joskus töihinkin. Ennestään täysin tuntemattomat hommat olisivat parhaita", Liimatta pohtii.

Nyt Liimatta keskittyy piirtämään keväällä julkaistavaa sarjakuva-albumiaan Masturbaatio Ranualla. Nimi viittaa siihen, että tulossa on Kalervo Palsan tyyppistä materiaalia.

"Varsinaista masturbaatiota siinä ei ole pätkääkään. Se on rikostarina", Liimatta kieltää.

Jos lisää esikuvia halutaan, Liimatan kustantaja on verrannut hänen lyriikkaansa Pentti Saarikoskeen.

"Siitä en ole ollenkaan samaa mieltä", Liimatta ihmettelee.

Oli miten oli, iättömän oloisesta pojasta tunnutaan jo nuorena rakennettavan myyttiä, johon kuuluu kaikenlainen erikoisuus.

Tai ehkä hän rakentaa myytin omituisesta ihmisestä ihan itse.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi