Erilaisen dekkarisankarin jäljillä

Karin Alvtegenin hahmoja ovat paniikkihäiriöinen lukkoseppä ja Tukholman katuja kiertävä koditon

Tiina Laitila

TUKHOLMA. Ruotsin uusimman tähtidekkaristin Karin Alvtegenin kirjoissa eivät seikkaile kovaotteiset rikoskomisariot tai charmantisti harmaantuneet salaiset agentit. Alvtegenin sankareita ovat paniikkihäiriöistä kärsivä lukkoseppä Peter ja Tukholman katuja kiertävä koditon Sibylla.

"Olen tehnyt päähenkilöistäni tietoisesti vähän erilaisia kuin jännitysromaaneissa yleensä. Minua kiehtovat tavallisten ihmisten tekemät äärimmäiset teot. Ja se pienen pieni ero, joka on normaalin ja epänormaalin, sallitun ja ei-sallitun välillä", hän kertoo.

Rikosten taustalla vaikuttavat tekijät saavat hänen kirjoissaan enemmän tilaa kuin itse veriteot.

"Minusta on tärkeää

ymmärtää miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Haluan vastata niihin miksi-kysymyksiin joita rikokset herättävät."

Alvtegenin kahden vuoden takainen menestysromaani Saknad ilmestyy ensi maaliskuussa suomeksi WSOY:n kustantamana. Se kertoo kodittomasta Sibyllasta, joka joutuu pakenemaan maan alle murhaepäilysten tieltä.

Tarinan ydin on yhteiskunnan ulkopuolella elävän Sibyllan suojattomuus.

Kirjan idea syntyi

työmatkalla. "Metroon tuli eräänä aamuna kerjäämään nainen, reppu selässä ja avojaloin. Hän oli minun ikäiseni ja oloiseni, ja alkoi ajatteluttaa minua kovasti. Halusin ymmärtää hänen kohtaloaan, ja päätin kirjoittaa kirjan kodittoman naisen perspektiivistä".

Sibyllan tarina voitti puolelleen sekä kriitikot, lukevan kansan että joukon palkintoja. Kirja on käännetty jo seitsemälletoista eri kielelle, ja se lanseerataan piakkoin muun muassa Yhdysvaltain ja Ison-Britannian markkinoilla.

Nopeasti tullut menestys hämmentää Alvtegeniä. Vielä viisi, kuusi vuotta sitten hän ei ollut kirjoittanut riviäkään kaunokirjallista tekstiä. "Jollei nyt kouluaineita lasketa. En ollut koskaan ajatellutkaan ryhtyväni kirjailijaksi. Esikoisromaanini Skuldin ensimmäinen lause on ensimmäinen kirjoittamani teksti." Skuld syntyi surutyönä. Alvtegen kärsi masennuksesta ja paniikkihäiriöstä veljensä äkillisen kuoleman jälkeen, ja ryhtyi kirjoittamaan päästäkseen ahdistavista ajatuksistaan.

"Eräänä päivänä sitten huomasin, että tekstiä oli syntynyt aika tavalla. Otin hyllystä kirjan ja laskin montako merkkiä yhdelle sivulle mahtuu. Pienen laskutoimituksen jälkeen totesin kirjoittaneeni kirjan, 230 sivua."

Nyt työn alla on

kolmas romaani Svek , joka käsittelee petosta ja sen seurauksia. Alvtegen uskoo kirjoittavansa jatkossa myös muita kirjoja kuin trillereitä.

"Toivon ainakin niin. Suhtaudun tähän työhön kuitenkin hyvin nöyrästi, ja teen kirjani yksitellen."

Vaikka Alvtegenistä tuli oman kertomansa mukaan kirjailija vahingossa, löytyy hänen suvustaan ammatille aikamoinen esikuva: edesmenneen isotädin nimi oli Astrid Lindgren .

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi