KIRJAT

Hipistä kasvoi vimmainen myyntimies

"Ehkä se on ovela sekoitus hömppää ja oikeaa asiaa", kirjailija Mauri Kunnas pohtii 30 vuotta jatkunutta suosiotaan

 "Hipit, käyttäkää sivuovia", lukee espoolaisen paritalon englanninkielisessä ovikyltissä.

Vilkaisemme toisiamme: valokuvaajalla ja 11-vuotiaalla Siirillä on kylläkin värikkäät huivit, mutta päätämme silti jatkaa pimputtelua paraatiovella.

Puhelin pirahtaa, kun olemme väristelleet syyskylmässä vartin verran.

"Anteeksi. Myöhästyn. Olen nyt kehäykkösen liikennevaloissa, mutta aivan pian siellä. Vierähti taas Otavalla", 30 vuotta myyntilistojen kärjessä pysytellyt kirjailija Mauri Kunnas sanoo.

Siiriä jännittää, vaikka hän ei sitä myönnä.

Siiri on yksi kymmenistätuhansista Mauri Kunnas -faneista. Tähän asti Siirin suurin Kunnas-aarre on Turussa Kunnas-aiheisella kiertoajelulla saatu juliste, jonka alareunassa komeilee mestarin nimikirjoitus.

Kierrämme takapihalle ja astumme hippiovesta työhuoneeseen - kunhan pitkä isäntämme on ensiksi kytkenyt hälytyslaitteet pois päältä.

Tuossa se on: puuseppäisän lahjoittama yksinkertainen pukkijaloilla seisova pöytälevy, jonka päällä ovat syntyneet useimmat Kunnaksen kirjat, myös se vuonna 1989 julkaistu ensimmäinen kuvakirja, Suomalainen tonttukirja.

Siiri katselee ympärilleen hymyillen, mutta ujostellen: laatikosta pilkottavat uskolliset Dr. Ph. Martin's -värit ja tuolla kirjahyllyltä osa Kunnaksen kattavasta Beatles-kirjakokoelma. Perältä näkyy kolme ahkerassa käytössä olevaa kitaraa.

Korkealla kaapin päällä ovat ainoat Kunnaksen tekemät öljyvärimaalaukset: keskeneräisempi kuvaa vaimoa kesällä ja valmiimpi Kunnaksen Yrjö-enoa.

Pöydällä ei ole nyt kuin pieniä värittömiä hahmotelmia ja muutama Tassula-kirja. Ensi syksynä ilmestyy neljäs Tassula.

"Nyt on prosessi lähdössä käyntiin. Vähän lyhyempi juttu tällä kertaa, seuraava on isompi", Kunnas puhelee pohdiskelevaan tyyliinsä. Siis sellainen suurempi kuten on tänä syksynä julkaistu Robin Hood.

Kunnas kertoo, että Lotta Sonnisen kirjoittama elämäkerta (juuri ilmestynyt Minä, Mauri Kunnas) on vienyt haastatteluineen ja kuvanetsintöineen "yllättävän paljon aikaa". Kuten vie myös yhä suuremmaksi käyvä Kunnas-bisneksen pyörittäminen.

Kirjassa esittäytyy perhe-elämään mieltynyt kilttiluontoinen herra, jonka ensimmäinen piirros julkaistiin Jokapojassa 1961. Kirjan päähenkilö on taipuvainen sekä laiskotteluun että työhulluuteen. Värikkäässä ja yksityiskohtaisessa kirjassa Kunnas pohtii runsaasti ratkaisujaan, mutta kirjasta on turha etsiä kohtaa, joka ei sopisi myös lasten luettavaksi.

Elämäkerrasta paljastuu, että hän on lapsesta saakka halunnut piirroksilleen suuren lukijakunnan. Taideteollisessa tämä 1970-luvun hippi nälvi taistolaisia oikein toden teolla.

Kunnas sanoo, että hänellä on geeniperintönä valtava vimma myydä. "Kaikki luulevat, että minulla on täällä kaikenlaista jännää, jota kukaan ei ole nähnyt. Ei ole. Kaikki kuvat on käytetty. En piirrä varastoon."

Myyntipuuhissa hän on toden totta onnistunut. Kunnas-kirjoja on myyty noin kuusi miljoonaa kappaletta, näistä 2,5 miljoonaa ulkomailla. Kirjoja on käännetty muun muassa fääriksi, katalaaniksi ja walesin kielelle. Hän on toiseksi menestynein suomalainen nykykirjailija heti Arto Paasilinnan jälkeen.

Kunnas väittää, ettei hänelle riitä mikään, mutta ei se taida olla ihan oikeasti niin. Amerikkaankin häntä houkuteltiin piirtäjäksi 1980-luvulla, mutta hän kieltäytyi kun osoittautui, ettei voisi Yhdysvalloissa tehdä vapaasti mitä itse haluaa, kuten voi Suomessa.

Kunnas pyörittelee kysymystä, miksi hän on pysynyt näin kauan myyntilistojen ykkösenä. "Huumori varmaan, tai ehkä se on ovela sekoitus hömppää ja oikeaa asiaa."

Kunnas sanoo, että tiedonjakaminen - etenkin suomalaisen perinteestä kertominen - on yksi hänen intohimojaan.

Hän onkin opettanut monille suomalaisille enemmän Runebergista, Kalevalasta, Seitsemästä veljeksestä ja 1800-luvun Suomesta kuin koululaitos.

Seis! Siiri on kuunnellut aikuisten asiahöpinää jo aivan riittävästi. On aika kysyä jotain olennaista: Miksi piirrät koiria, vaikka sinulla on kissa? "Koira on turvallinen peruseläin, hyvä laji, jolle on helppo piirtää ilmeitä, ja joka pitää sisällään hyvin monenkokoisia eläimiä. Kissat ovat aika samannäköisiä ja kokoisia. Piirrän kissoja mielelläni, mutta on vaikea löytää riittävän erilaisia kissoja. Olen kyllä vähän kyllästynyt koiriin."

Kunnas paljastaa, että heidän rakas 16-vuotiaaksi elänyt Kille-kissa kuoli viime jouluna, ja nyt talossa on kovasti piereskelevä Fanni-kissa.

Kunnas on tunnettu lastenkuvakirjoistaan, mutta myös rocklehtiin tekemistään roisimmista Nyrok City-sarjakuvista. "Siinä pääsi minun hullumpi puoleni irti", Kunnas sanoo ja kertoo kaipaavansa irrottelua ja kahelisuutta.

Hän sanoo, että lastenkirjoista syntynyt lempeän miehen maine häiritsee. Kunnas ei halua satusedäksi, eikä kiertele kouluissa ja lastenkodeissa puhumassa. Sisällä mörisee pieni kapinahenki, joka ei ole Nyrokin lopettamisen jälkeen löytänyt luontevaa tietä paperille.

Siiri ei ole koskaan kuullutkaan Nyrok Citystä, joten nyt on sopiva aika keskeyttää kapinajutut toisella kysymyksellä: Mistä keksit kaikki kirjoissa olevat nimet? "Tykkään keksiä nimiä, mutta en osaa sanoa, mistä ne tulevat. Nimissä vaikuttaa esikuvista Richard Scarry ja Aku Ankka -piirtäjä Carl Barks", Kunnas sanoo ja päätyy polveilevan pohdinnan jälkeen siihen, että hän on ennen kaikkea perusolemukseltaan sarjakuvapiirtäjä, ei tarinankertoja tai kuvittaja.

"Ei tää taidetta ole, tai ehkä vähän."

Kunnaksen kirjoissa on lämminhenkisiä koteja ja kaikenikäisiä hyvin toistensa kanssa toimeen tulevia ihmisiä, joten ei ole yllätys, kun hän sanoo itse olevansa erittäin turvallisuushakuinen ihminen.

"En ole seikkailuluonne vähäisessäkään määrin. Aamullakin lähden kävelylenkille aina just samaan aikaan ja samaa reittiä. Helposti siinä menee päivä pilalle, jos vaimo haluaa kävellä toista reittiä."

Yksi Kunnaksen keskeisistä työtavoista on jatkuva ihmettely. Tänä aamunakin hän on ehtinyt ihmetellä ainakin kahta asiaa: sitä, kuinka paljon ihmisten välisistä sopimuksista itse asiassa riippuu, mikä on lopputulos laskutehtävässä yksi ynnä yksi ynnä yksi. Myös ufoja ja ihmisen rajallista aistimaailmaa on tullut ihmeteltyä aamutunteina. "Näitä sen vaimo-raukan pitää päivät pitkät kuunnella."

Ala-asteen opettajana toimiva Tarja Kunnas vilahtelee jatkuvasti Mauri Kunnaksen puheissa. Vaimo on myös monien ideoiden äiti ja osallistuu kirjojen väritykseen.

Ensi helmikuussa 60 vuotta täyttävä Mauri Kunnas sanoo aina välillä pohtineensa eläkkeelle jäämistä. "Sitten olen ihmetellyt, mitä minä eläkkeellä tekisin. Olen päätynyt, että tekisin eläkkeellä aivan samaa kuin mitä minä teen nyt. Tästä minä pidän."

Siiri saa puristettua itsestään vielä kolmannen ja viimeisen kysymyksensä: Mitkä kirjoistasi ovat sinun omia lempikirjojasi?

" Kaksitoista lahjaa joulupukille on yksi. Eikä esimerkiksi tuo Vampyyrivaarin tarinoitakaan paha kirja ollut", kovin kriittisesti kirjoihinsa suhtautuva Kunnas sanoo.

Illalla Siirin mieleen alkaa pulputa kysymyksiä, kuten: "Miksi Fanni-kissalla oli siellä takahuoneessa kaksi hiekkalaatikkoa?"

Ihmettely tarttuu.

Mauri Kunnas esiintyy kirjamessuilla 24.10. klo 11.30 ja 25.10. klo 12

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi