Ikkunat auki Karjalasta Eurooppaan

Runoilija Marat Tarasov neuvottelee Suomessa kulttuurikeskuksen perustamisesta Petroskoihin
Köyhyys ei estä karjalaiskirjailijoita haistelemasta uusia tuulia

Irma Stenbäck

  "Kun kaipaan täydellistä rauhaa, lähden kotikylääni Sennaja Gubaan, josta aukeaa koskematon, jylhä luonto. Hyppään veneeseen ja siellä Äänisen aalloilla löydän taas sisimpääni", maalailee runoilija Marat Tarasov , 71, Helsingin hulinassa.

Petroskoissa asuva Tarasov on Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtaja. Karjalan karhuvaakunalla koristellussa kauniissa nimikortissa lukee, että Tarasov johtaa kirjailijoiden lisäksi myös ihmisoikeuskomissiota ja lastenrahastoa.

Tarasov on Suomessa edistääkseen kulttuurikeskuksen perustamista Petroskoihin. Keskukselle olisi jo valmis rakennus Petroskoin aseman lähellä. Venäläis-suomalainen kulttuuritalo tarjoaisi Tarasovin mukaan suomalaisille kirjailijoille ja taiteilijoille turvallisen majapaikan kulttuurivaihdon lisäksi.

"Karjala on keskellä

rakennemuutosta. Kahden viime vuoden aikana taloutta on yritetty tosissaan elvyttää, etenkin metsäteollisuutta. Meillähän on ainutlaatuinen 730 kilometrin raja Suomen ja EU:n kanssa. Moskovakin on jo ymmärtänyt Venäjän EU-strategiassa Karjalan kulttuurisen merkityksen", Tarasov kertoo innostuneesti.

Enää ei puutu kuin 160000 dollaria (noin 182000 euroa) ja sopimus Suomen ja Karjalan yhteisestä kulttuurikeskuksesta. Tarasov vei Karjalan kulttuuriministeri Tatjana Kalashnikin allekirjoittaman kirjelmän opetusministeriön ylijohtajalle Kalevi Kivistölle .

Karjalan uusi rooli

EU:n rajanaapurina pakottaa Tarasovin mukaan tasavallan asukkaat uuteen ajatteluun. Älymystö käy kiivasta keskustelua yhteiskunnallisesta murroksesta, josta kansa on montaa mieltä.

"Karjalan kirjailijat haluavat avata ikkunat Eurooppaan. On aika tuulettaa neuvostokauden pölyt pois. Perestroikan aikana kirjailijat hyppäsivät kylmään veteen. Ei ollut enää töitä, vain äärimmäinen köyhyys. No nyt kukaan ei maksa, mutta kukaan ei käske", Tarasov toteaa.

Entistä yliopistonopettajaa, humanisti Tarasovia kuunnellessa alkaa pikkuhiljaa ymmärtää slaavilaista mentaliteettia, jota jäyhät suomalaiset eivät ennakkoluulojensa keskellä taida aina oikein ymmärtää.

"Jos ei ole rahaa, niin sitten on jotain muuta. Optimismi riippuu rakkaudesta elämään. Slaavilainen osaa löytää ilon elämästä."

Karjalan kirjailijoiden

kirjoituspalkkiot ovat olemattomat. Kirjailijaliitto on Karjalassa ennen kaikkea yhteinen tapaamispaikka, jossa kirjailijat lukevat toistensa tekstejä, kritisoivat ja järjestävät kirjoittamiskursseja.

Yksitoista runokirjaa kirjoittanut Tarasov johtaa Karjalan kahdesta kirjailijaliitosta omien sanojensa mukaan suurempaa ja edistyksellisempää , joka on myös Venäjän kirjailijaliiton jäsen. Inkerinsuomalainen runoilija

Armas Mishin johtaa toista "entisten sosialistien" kirjailijaliittoa. Liitoissa on yhteensä noin sata kirjailijaa.

Miksi ihmeessä Karjalassa tarvitaan kaksi kirjailijaliittoa?

"Ennen Stalinia Venäjällä oli sata kirjailijaliittoa, Stalinin jälkeen yksi. Nyt on vapaus olla mitä mieltä tahansa. Venäläiset ovat aina eri mieltä", Tarasov naureskelee.

Kaunokirjallisuuden

arvostus Karjalassa ja koko Venäjällä on Tarasovin mukaan laskenut. Neuvostokaudella kirjallisuus oli osa ideologista valtarakennelmaa. Nyt puhaltavat Tarasovin mukaan uudet yhteiskunnalliset tuulet, joita taiteilijat ensimmäisinä haistelevat.

"Runoilijana elän uutta aikaa. Olen löytänyt esteetikon sisältäni."

Tarasovin tuorein runoteos Otaba (odelma, korjuun jälkeen kasvanut heinä) on täynnä luontoa, filosofiaa ja rakkautta. Esipuheen on kirjoittanut Tarasovin ystävä, tunnettu runoilija Jevgeni Jevtushenko .

Toisaalta Karjalassa syntyy Tarasovin mukaan uudenlaista karelianismia. Taiteilijat tuntevat vetoa Kalevalaa kohtaan.

Tarasovin oppaina Suomessa ovat Tampereella asuva säveltäjä Fridrich Bruk ja tämän vaimo, kuoronjohtaja Nadezhda . Kolmikon ystävyys on kestänyt 40 vuotta, vaikka Brukit ovat olleet Suomen kansalaisia jo yli 20 vuotta.

Kesällä 2003 Petroskoi viettää 300-vuotisjuhliaan, joissa kantaesitetään Fridrich Brukin Carelia -sinfonia numero neljä. Kalevalaissinfonian osat ovat Äänisjärvi , Kanteleen luominen ja Aunuksen aamu . Toisen osan teksti on Marat Tarasovin vapaa venäjänkielinen käännös Kalevalasta ja kolmas osa suomenkielistä Eino Leinoa .

Venäjän Karjala

on niin lähellä - ja niin kaukana. Harva suomalainen tuntee karjalaisia nykykirjailijoita.

Kaikki puhuvat Karjalassa venäjää, ja vain harva taitaa nykysuomea tai karjalan kieltä. Suomenkielinen kirjallisuus on Karjalassa lähes uhanalaista.

Uusin karjalankielinen kirjallisuus alkoi 1980-luvulla Vladimir Brendojevin runoista ja Paavo Lukinin lastenkirjoista. Viime vuosikymmeninä karjalaksi on julkaistu muutamia kaunokirjoja, äidinkielen oppikirjoja ja jokunen uskonnollinen kirja.

Karjalan kansankirjailijana pidetään Ortjo Stepanovia (1920-1998), joka kirjoitti suomeksi mm. kuusiosaisen romaanisarjan Haikolan kylästä. Stepanov menetti työpaikkansa yhteiskuntakritiikkinsä takia.

Tarasov luettelee Karjalan näkyvimpiä nykykirjailijoita: venäläiset Juri Linnik , Nadezhda Vasiljeva , Ivan Kostin sekä Igor Vostzjakov , suomalais-karjalais-vepsäläiset Matti Masajev , Arvi Perttu , Unelma Konkka , Nikolai Abramov sekä Nikolai Pahomov . Suomeksi kirjoittava petroskoilainen Arvi Perttu, 41, muutti pari vuotta sitten Lappeenrantaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi