Itä-Saksa elää pastorin kirja-aitassa

Martin Weskott pelasti 800000 kirjaa kaatopaikalta
Hän haluaisi perustaa DDR:n kirjallisuuden kirjaston

Leena Becker

KATLENBURG. Jos mielii tutustua siihen, kuinka itäsaksalainen kirjallisuus selvisi yhdistyneessä Saksassa, on paras lähteä pieneen Katlenburgin kaupunkiin. Lähellä Göttingeniä, noin 30 kilometriä entisen DDR:n rajalta sijaitsevassa Katlenburgissa on pastori Martin Weskottin kirja-aitta, johon hän on kaatopaikoilta pelastanut DDR:n kirjallisuutta.

Vuonna 1991 pastori Weskott näki Süddeutsche Zeitung-lehdessä kuvan Leipzigin lähellä olevasta kaatopaikasta, jonne lastattiin tonneittain DDR:ssä painettuja kirjoja. Hän organisoi pienen kuorma-auton ja ajoi paikalle parin muun henkilön kanssa.

"Näky oli barbaarinen", muistelee Weskott. Jätekirjoja oli saapunut kauhistelemaan ja keräämään muitakin henkilöitä. Weskott ehti käydä pelastusretkellä satakunta kertaa. Myöhemmin kustantamot ja kirjastot toimittivat poisheitettävät kirjat suoraan Katlenburgiin.

Weskottin arvion mukaan tuolloin heitettiin menemään noin 80000 tonnia kirjoja. "Ja jos kiloa kohti menee kaksi kirjaa, niin voidaan suunnilleen laskea, kuinka monta kirjaa heitettiin pois." Weskott apureineen pystyi pelastamaan noin 800000 kirjaa. "Se on sinänsä pieni määrä", hän sanoo.

Tämä "Saksan

yhdistymisen antikvariaatiksi" nimitetty kirja-aitta on toiminut alusta alkaen vanhassa kivirakennuksessa vastapäätä paikallista kirkkoa. Lämmittämättömän makasiinin seinät huokuvat kosteaa kylmyyttä, mikä on Weskottin mukaan kuitenkin parempi kuin liika kuivuus.

Joka puolella on kirjoja, hyllyissä, lattialla ja pöydillä. Silmiin osuu pino Hella Wuolijoen Und ich war nicht Gefangene ( Enkä ollut vanki ), kirjailijan esseistä ja kirjeistä koottu teos, jonka Rostockissa oleva Hinstorff-kustantamo julkaisi 1987 Wuolijoen syntymän satavuotispäivän kunniaksi.

Hyllyiltä löytyy myös Heiner Müllerin Materia , Stefan Heymin Stalin verlässt den Raum , joka voitiin julkaista vasta yhdistymisen jälkeen, ja tämänvuotisen Büchner-palkinnon saaneen Volker Braunin kirjoittama Hinze und Kunze -romaani.

Seinän vierustalla on myös ahkeran lukemisen kuluttamia niteitä: Gustave Flaubertin Madame Bovary Dresdenin kirjastosta ja Lion Feuchtwangerin Geschwister Oppenheim , jonka viimeinen palautuspäivä oli 1. 4. 1990.

Weskott löysi kaatopaikalta aikoinaan mm. Goethen , Schillerin ja Tolstoin teoksia, klassikkojen lisäksi bestsellereitä, taidekirjoja, lasten- ja nuortenkirjoja, eri tieteen alan oppikirjoja. Kaatopaikalle joutuivat vanhat teokset, jotta saatiin tilaa uusille länsituotteille.

Weskottin mukaan uusien osavaltioiden suuremmista kirjastoista löytyy vielä itäsaksalaisen kaunokirjallisuuden yksittäisiä teoksia, mutta kokoelmista ei enää voi puhua. Ja hän uskoo, että monien DDR:ään kriittisesti suhtautuneiden kirjailijoiden teoksia on joutunut kokonaan kadoksiin, "mikä on myös kirjallisuushistoriallinen menetys".

Kun Saksojen yhdistymisestä nyt on kulunut vuosikymmen, pois heitettyjä kirjoja on alettu jo kaivata. Jotkut kirjastot ovat etsineet Weskottin aitasta kerran pois heittämiään kirjoja. Myös Saksan korkein oikeus kääntyi kerran Weskottin puoleen, kun tarvittiin DDR:n rikosoikeutta käsittelevää oppikirjaa.

Ja pari vuotta sitten Weskottin kirja-aitta nousi kansainväliseen maineeseen, kun eräs Max-Planck-instituutin tutkija kehitti sieltä löytämänsä oppikirjan avulla magnesiumsilikaatista valmistettavan aineyhdistelmän Nasan avaruusrakettiin Cassiniin. Nykyään jotkut kustantamot myös lähettävät Weskottille kirjoja, joiden ei uskota menevän enää kaupaksi.

Kirja-aitta on auki aina sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Hinnat ovat halvat, ja tuotto menee hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Kirjoja myös vaihdetaan.

Eräällä nuorella miehellä on kainalossaan pari kirjaa, jotka hän haluaisi vaihtaa jo pitkään etsimäänsä historialliseen teokseen. Monet kävijöistä vain katselevat ja ihmettelevät, toiset etsivät kadonnutta Itä-Saksaa. Weskottin kirjastossa on käynyt ihmisiä Yhdysvaltoja, Hollantia, Ranskaa ja Suomea myöten. Joskus Weskott saa kirjalistoja, joissa häntä pyydetään etsimään määrättyjä teoksia.

Puolet kirja-aitan kokoelmista on jo siirtynyt uusille omistajille. Suurin osa on lähetetty Itä-Euroopan instituutteihin, jotka tarvitsevat saksankielistä kirjallisuutta mutta joilla ei ole siihen varaa. Äskettäin lähti 500 kirjaa Kiinaan.

Weskott on saanut työstään liittovaltion ansiomitalin, mutta kukaan ei ole kiinnostanut tarjoamaan taloudellista apua, jonka turvin paikalle voitaisiin perustaa myös tutkimustarkoituksiin soveltuva kirjasto.

Vapaaehtoistyönä aineisto on voitu vain luokitella. Vuodesta 1992 lähtien pastori Weskott on järjestänyt Katlenburgissa ns. jätekirjallisuuden luentatilaisuuksia. Vuoron perään paikalle on kutsuttu kirjailijoita, joiden teoksia löytyi kaatopaikalta. Näiden jo yli sadan kirjailijan joukossa on ollut monia, jotka eivät olleet pitäneet vielä kertaakaan luentatilaisuutta yhdistyneessä Saksassa, mutta joukossa on ollut myös tunnettuja kirjailijoita, kuten Christa Wolf ja Christoph Hein .

Christa Wolfin lukiessa seurakuntasali osoittautui liian pieneksi ja väki joutui siirtymään kirkkoon.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi