J. L. Runebergin näytelmät työn alla

Lars Huldén täyttää tänään 75 vuotta

Timo Hämäläinen

  Päivänsankarin, professorin ja runoilijan, Lars Huldénin , 75, kanssa puhe kääntyy aluksi Kalevalaan .

Huldénin ja hänen poikansa Mats Huldénin kansalliseepoksen ruotsinnos ilmestyi kaksi vuotta sitten Kalevalan juhlavuonna ja siitä tuli oitis arvostelu- ja myyntimenestys sekä Suomessa että Ruotsissa. Kohta ruotsinnos ilmestyy hieman korjattuna taskupainoksena.

Kirjaa on myyty Suomessa paljon enemmän kuin mihin suomenruotsalaiset yleensä yltävät, joten monet suomenkielisetkin ovat sen hankkineet, ainakin uteliaisuudesta. Ehkä myös siksi, että he vihdoinkin saisivat selville, mitä Kalevalassa tapahtuu, ehdotan.

" Kalevala ei ole niin helppo kirjasuomalaisellekaan. Kahden vuoden käännöstyö vaati paljon tutkimista. Kuvittelin, että selviäisin siitä suhteellisen kevyesti, sillä elämä maaseudulla on ollut samanlaista kolmen tuhannen vuoden ajan aina toiseen maailmansotaan asti."

Huldén on Pohjanmaan poikia ja hänen kotitilansa Monån Nörråkers on siellä edelleen.

Hufvudstadsbladetissa

keskusteltiin syksyllä jälleen suomenruotsalaisista vanhan jaon pohjalta, kun kirjailija Kjell Westö otti esille kulttuuri-ihmiset (kultursvenskar) ja maalaiset (bygdesvenskar).

Kumpaan joukkoon Lars Huldén hän kuuluu?

"En juuri ymmärrä kysymyksenasettelua. Olen siinä välissä, vähän kumpaakin. Jako ei ole nyt ajankohtainen samalla tavalla kuin se oli 1940-luvulla, kun suuri keskustelu asiasta käyntiin."

Istuvatko kaikki nyt sitten samassa veneessä?

"Suurin piirtein. Sukupolvet kuitenkin toimivat ja kirjoittavat eri tavoin. Nyt runolla on kovat vaatimukset ja niissä hakeudutaan kielellisesti ja älyllisesti hyvin ryteikköisille, vaikeaselkoisille alueille. Sitä on mielenkiintoista seurata, vaikka ei aina helppoa."

Lars Huldén on itse

halunnut runoihinsa liikettä, dramatiikkaa.

"Pieni juoni niissä on aina mukana, kirjoitan itse asiassa runon kokoisia näytelmiä."

Runoja lukiessa kuvittelee kuitenkin, että Lars Huldénin on kovin helppo kirjoittaa, onko niitten takana suurikin vaiva?

"Suuri odotus, ainakin."

Onko tieteen kirjoittaminen yhtä helppoa?

"No ei, se on paljon raskaampaa, kaikkihan täytyy dokumentoida."

Lars Huldén on juuri päättämässä kolmentoista-neljäntoista vuoden työtä. Hän on tutkinut asutusten nimiä, joilla on ruotsinkielinen alkuperä tai ruotsiin viittaava muoto Korsnäsin ja Lahden väliltä. Nimiä on kolmetuhatta.

Huldénin 400-svuinen nimitutkimus ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Kirjallisuudentutkija

Huldénilla on työn alla muutakin. Toinen päivänsankari, J. L. Runeberg täyttää kolmen vuoden kuluttua kaksisataa vuotta ja Svenska litteratursällskapet julkaisee suuren juhlan kunniaksi Koottujen teosten viimeiset osat.

"Minun tehtäväni on laatia kommentit näytelmiin. Julkaisin tekstit kolmekymmentä vuotta sitten, mutta ryhdyn työhön heti nimistökirjan jälkeen."

Huldén ei pidä Runebergia kovinkaan mittavana näytelmäkirjailijana, päinvastoin. Yksi syy siihen on, että Runeberg kirjoitti niin mahdottomalla, konstikkuuksiin, liki mielettömyyksiin johtaneella mitalla.

Runeberg ei enää toimi

oikein kansallisena ideologinakaan, olemmehan EU:n jäseniä, "halusivat kaikki sitä tai eivät". Filologi Huldén näki ja näkee EU-jäsenyydessä vaaroja ennen kaikkea pienten kielten ja kulttuurien kannalta.

"Olen sanonut usein, että ruotsi on niin syvällä Suomessa historiallisista syistä. Vielä viimeisen suomenruotsalaisenkin jälkeen kieli elää. Ei voi vaatia enää, että kaikki oppivat ruotsia, mutta jos maata kaivetaan ruotsin alta, koverretaan myös suomen kieltä. Englannin käyttäminen vahingoittaa kumpaakin kieltä."

Nizzassa nähtiin, mitä pienet maat, pienet kielet EU:ssa merkitsevät, Lars Huldén sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi