Juoksuhaudasta kirjallisuuden eturintamaan

Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie toi suomeksi kirjoitetulle kirjalle Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 19 vuoden tauon jälkeen
"Romaanin huima myynti on ollut minulle jo reilua bonusta, isot palkinnot ovat jo surrealismia"

  Den glider in! Kari Hotakainen on nyt Suomen ja Pohjoismaiden mestari. Jo yli kaksikymmentä vuotta sitten uransa aloittaneen kirjailijan romaani Juoksuhaudantie voitti 2003 Finlandia-palkinnon. Eilen sille myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston arvostettu kirjallisuuspalkinto, suuruudeltaan 350000 Tanskan kruunua, noin 45000 euroa.

Edellisen kerran suomeksi kirjoittavista kirjailijoista palkinnon sai Antti Tuuri romaanistaan Pohjan maa vuonna 1985.

Ruotsiksi kirjoittava Tua Forström sai palkinnon 1998 runkokokoelmastaan Efter att ha tillbringat en natt bland hästar ( Hevosten parissa vietetyn yön jäl keen).

Hotakainen, 47, vastaanottaa palkintonsa 2. marraskuuta Tukholmassa Pohjoismaiden neuvoston vuotuisen kokouksen yhteydessä.

Voittaja myöntää, että romaanin kova noste on yllättänyt hänet.

"Kaikkien ehdokkuuksien jälkeen tullut romaanin huima myynti on ollut minulle jo reilua bonusta, isot palkinnot ovat jo surrealismia", toteaa Kari Hotakainen, joka on hiljan palannut romaaninsa markkinointikiertueelta Ruotsista. Juoksuhaudantie on Finlandia-palkinnon yli 20-vuotisen historian kautta aikain myydyin voittajateos. Sitä on myyty tähän mennessä lähes 110000 kappaletta. Sen käännösoikeudet on myyty jo kymmeneen maahan.

Se kertoo elämänkokoisen sankarin, ikuisen kotirintamies Matti Virtasen suuresta haaveesta hankkia oma talo.

Harva osaa ennustaa, koska lukijat innostuvat tosissaan kirjasta tai sen aiheesta, tuuli sitten mistä tahansa. Kirjallisesti painokasta hittikirjaa ei tehdä, se vain syntyy, jos on syntyäkseen, antaa Kari Hotakainen ymmärtää. Eikä siinä juuri tuulia haistella.

Lähes kaksikymmentä vuotta hän kuului itse ns. laadukkaan vähälevikkisten kirjojen tekijäkaartiin. Vuosina 1997-2000 hän toimi myös Helsingin Sanomien kulttuurisivujen vakituisena kolumnistina.

"Mahdollista menestystä tai myynnillistä umpikujaa ei voi ajatella, kun kirjoittaa kirjaa. Tämä yllättävä menestys tuntuu käsittämättömältä, koska lähes koko urani ajan olen kuulunut marginaaliin. Nyt tuntuu siltä, että jotakin on tapahtunut aivan minusta riippumatta. Ehkä valitsemassani aiheessa on ollut jotakin."

Hän sanoo, ettei etsinyt tietoisesti romaaninsa aihetta. Oman talon hankinta vain kiinnosti ja hiersi häntä. Hän halusi selvittää, mitä kaikkea noin yksinkertaiseen tarpeeseen tai nykyisellään jopa haaveeksi muuttuneeseen toivekuvaan sisältyi.

Talon ostaminen oli kirjailijalle niin kiinnostava, niin kiehtova teema, että sen halusi koluta pohjamutia myöden. "Talohan on vain symboli jollekin suuremmalle asialle."

Hotakaisen mielestä on yhdentekevää, josko tällainen teema on suomalainen tai kansainvälinen. "Yleensä pohdin korkeintaan sitä, onko aihe sen arvoinen, että sen parissa viitsii tuhota puolitoista vuotta elämästään", hän sanoo.

Myös Ruotsi tarjosi yllätyksiä. Markkinoidessaan romaaninsa tuoretta ruotsinnosta Hotakainen törmäsi kansankodin surrealismiin, kun ruotsalaistoimittajat halusivat pohtia hänen kanssaan, olisiko Matti päässyt eroon väkivaltaisuudestaan menemällä terapiaan.

"Toimittajat utelivat vakavissaan, miksi Matti oikein lyö. "Vaikea siihen oli mitään mennä vastaamaan, koska kyse oli keksitystä romaanihenkilöstä, jonka toiminta oli rakennettu romaanin kokonaisuutta silmällä pitäen."

Mitenköhän Fjodor Dostojevski olisi suhtautunut vaatimuksiin passittaa roolihenkilönsä perheterapiaan, Hotakainen virnuilee.

Samoin hän joutui vastaamaan kysymyksiin suomalaisten väkivaltaisesta arjesta, jossa ihmishengellä ei ole mitään arvoa.

"Ruotsalaiset tuntuvat huolestuvan monista sellaista seikoista, joita me pidämme arkipäiväisinä", Hotakainen toteaa.

Hän kertoo, että oli vähällä, ettei hän mennyt paljastamaan sitä suurinta eroa: Ruotsissa on murhattu pari ministeriä runsaassa parissakymmenessä vuodessa, Suomessa ei ensimmäistäkään.

"Siinä mielessä Matin lyönti romaanissa tuntuu toisarvoiselta. Sehän on romaanissa juonenkäänne. Romaani olisi topannut siihen, että Matti olisi mennyt terapiaan", toteaa Kari Hotakainen.

Yksi hallitsematon nyrkinisku nimittäin pakottaa perheenisän rakentamaan elämänsä uudestaan. Siitä alkaa itse tarina. Yleensä pohdin korkeintaan sitä, onko aihe sen arvoinen, että sen parissa viitsii tuhota puolitoista vuotta elämästä"

KORJAUS

Finlandia-palkinto 2002, ei 2003

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi