Kääntäjien kuva-albumi Key Westistä /kirjat

Kääntäjät lensivät Karibian aurinkoon

Key Westin kirjallisuusseminaarissa suomentajaryhmä sai puhuttaa niitä, joiden kielen he tuntevat läpikotaisin
HS vieraili tapahtumassa, joka kerää Floridaan maailmankirjailijoita ja heidän satoja vauraita lukijoitaan

key west, florida. Margaret Atwoodin verkkosivuilta kaikki alkoi.

Kääntäjä Kristiina Drews oli kyllästynyt siihen, ettei kanadalaiskirjailijan sivuja päivitetty. Viime kesänä, Drewsin palautteen jälkeen niille ilmestyi tieto, että "ensi vuonna Atwood esiintyy Key West Literary Seminarissa". Mukana seurasi linkki tapahtuman verkkosivulle.

"Klikkasin ja hämmästyin", Drews muistelee. "Floridan eteläisimmässä kaupungissa järjestettäisiin tammikuun alussa kirjallisuustapahtuma, jonne olivat tulossa Atwoodin lisäksi Joyce Carol Oates, Ian McEwan, Amy Tan, Michael Cunningham, Paul Auster, Siri Hustvedt ja Jeffrey Eugenides. Ja vielä monta muutakin tunnettua kirjailijaa!"

Kysyttyään, vieläkö nelipäiväiseen seminaariin mahtuisi, Drews sai vastauksen, että 450 dollarin (noin 340 euron) yleisöliput oli jo aikoja sitten myyty loppuun. "Niin meille aina käy", seminaarin johtaja Miles Frieden valitteli.

Parin lisäviestin jälkeen Frieden alkoi kuitenkin kiinnostua. Onko suomeksi käännetty noin paljon Key Westiin tulevien kirjailijoiden teoksia? Ai, teitä olisi kolme kääntäjää, jotka haluaisivat tavata suomentamiaan kirjailijoita?

Lopputulos oli se, että Drews, Kristiina Rikman ja Kaijamari Sivill pääsivät seminaariin - ja vielä alehintaan. "Esittelin idean hallituksellemme, ja kaikista tuntui veikeältä saada tänne suomalaisia vieraita", Frieden selittää nyt.

"Asuminenkaan hotellihintansa talvisesongin ajaksi korottaneessa turistiparatiisissa ei hirvittänyt, kun arvon naisille kelpasi kotimajoitus."

Matkalla Miamista Key Westiin puhutaan tietysti kääntämisestä. Tässä autossa tunnetaankin seminaariin tulevien kirjailijoiden kieli, ilmaukset ja välimerkit harvinaisen hyvin.

Kun Drewsin suomentama Michael Cunninghamin Säkenöivät päivät ilmestyi syyskuussa, hänellä oli jo valmiina Atwoodin tuoreen novellikokoelman käännös. Poikkeustila ilmestyy keväällä.

Drews käänsi myös Joyce Carol Oatesin muhkean Blondi-romaanin 2001; viimesyksyisen Putouksen käännös taas on Kaijamari Sivillin. Kristiina Rikmanin suomennos Siri Hustvedtin taiteilijaromaanista ilmestyy syksyllä, nimenä Kaikki mitä rakastin.

"On hyvä, että kääntäjä tapaa, kuulee ja jopa koskettaa kirjailijoita, joiden tekstien kanssa hän työskentelee", Rikman pohtii. "Kielestä saa enemmän irti, kun näkee, miten kirjailija puhuu ja elehtii."

Yleensä yhteyttä pidetään sähköpostitse, mutta ei joka teoksen kohdalla.

"Meilaan, jos kyseessä on sanaleikki tai muu asia, jota ei voi kääntää kirjaimellisesti", Rikman sanoo. "Hustvedtin romaanissa oli runo, joka koostuu sen ensimmäisen rivin kirjaimista, ja joukossa oli w,b, taisi olla c:kin."

Toisia kirjailijoita kiinnostaa kovasti, miten heidän tekstinsä kääntyvät. Günter Grass ja Salman Rushdie järjestävät jopa seminaareja, joissa käännöksiä setvitään ja verrataan.

Suomessa myös vertaistuki toimii hyvin. Kääntäjien sähköpostilistalta löytyy aina joku, joka hallitsee juuri avomeripurjehduksen, viikinkien sodankäynnin tai pitsinnypläyksen erityistermistön.

Arvoituksiakin silti jää, varsinkin, jos kirjailija on ehtinyt kuolla. Kaijamari Sivill ei ikinä saanut tietää, mitä ovat Truman Capoten Kesän taittuessa -nuoruudenromaanin New Yorkissa sijainneet turtle shops.

"Mistään tai keneltäkään ei löytynyt järkevää selitystä sellaiselle 1940-luvun sanalle."

Key Westin seminaari vastaa monen varakkaan, sivistyneen (ja valkoihoisen) kirjallisuudenystävän ideaa loistavasta lomasta: torstaista sunnuntaihin maailmanluokan esitelmiä ja paneelikeskusteluja yhdeksästä viiteen, illalla runoesityksiä tai lukudraama, sitten yhteinen illallinen tai cocktailkutsut taidemuseon puutarhassa.

Trooppinen ilmasto on tammikuussa parhaimmillaan, bougainvilleat kukassa ja vanhakaupunki täynnä pastellivärisiä ja puuleikkauksin koristettuja karibialaistaloja.

Tavallisten turistien metelikään ei haittaa, kun uppoutuu kaupungin kirjalliseen historiaan: tuossa talossa Tennessee Williams asui neljäkymmentä vuotta, tuossa Ernest Hemingway kirjoitti Kirjavan sataman.

Key Westissä asuu ja työskentelee yhä väkimäärään suhteutettuna enemmän kirjailijoita kuin missään muussa Amerikan kaupungissa. Tunnetuimpia lienevät Alison Lurie, Robert Stone, Ann Beattie, Meg Cabot ja Judy Blume.

"Käyn joka vuosi täällä niin kuin toiset kirkossa", liikkeenjohdon professori Larry Bridwell New Yorkista kertoo. "Ikinä ei tiedä tarkkaan, mitä saarna koskee, mutta aina saa ravintoa sielulleen."

Jo 19. seminaariinsa osallistuva Bridwell kiittelee nytkin sekä ohjelman tasoa että rentoa henkeä: päivisin tutustutaan kirjailijoiden tuotantoon ja iltaisin jutellaan heidän kanssaan limettipiiraan äärellä.

"Aiemmilta vuosilta on mieleen jäänyt erityisesti Joseph Heller, jolta kysyin 1999, oliko atomipommin pudottaminen Hirošimaan oikein. 'Väärin se oli, mutta eipä Trumanilla vaihtoehtoakaan ollut', Heller vastasi."

Seminaarin ohjelmasta vastaa sen hallitus: viisitoista paikallista aktiivia, jotka käärivät vuosittain hihansa. Joukossa on kirjailijoita ja toimittajia, kiinteistönvälittäjä, kauppias ja kirjansitoja. Tänä vuonna he keräsivät kokoon 220000 dollaria (noin 167000 euroa).

Teema (kuten tämänvuotinen Ihanan outoa - kirjallisuuden mysteerit, arvoitukset ja psykologiset draamat) keksitään jo pari vuotta etukäteen. Seminaarin alla pidetään myös kirjoittajatyöpajoja.

"Niistä ja pääsylipputuloista saamme kolme neljännestä budjetista, loppu tulee säätiöiltä ja lahjoituksina", seminaaria johtava Miles Frieden kertoo. "Suurin yksityinen lahjoitus oli tänä vuonna 15000 dollaria (noin 11500 euroa)."

Hän saa työstään palkkaakin, ja myös salin valaistus ja äänentoisto ostetaan. Muu henkilökunta tiedottajasta vahtimestareihin ja julisteenmyyjiin on vapaaehtoisia.

"Heitä on seitsemisenkymmentä, ja kaikille riittää palkaksi se, että pääsee ilmaiseksi kuuntelemaan."

Kirjailijoitakaan ei ole hankala houkutella paikalle. Se on itse asiassa suurin syy siihen, että budjetti riittää.

" Billy Collinsin, joka oli maamme kunniarunoilija, Poet Laureate, 2001-2003, esiintymispalkkio on tavallisesti 25000 dollaria", Frieden paljastaa. "Täällä hän puhuu yhdellä dollarilla - ja vetää samaan hintaan vielä viiden päivän kirjoittajatyöpajan."

Myös Ian McEwanin hän arvelee tulleen seminaariin lähinnä Robert Stonen suosituksesta. "Sana kiertää: täällä pidetään huolta niin esiintyjistä kuin yleisöstä. Löysiväthän tänne lopulta suomalaisetkin!"

Frieden ei liioin ihmettele, että paikalle tullaan vuosi vuodelta. Key Westin suvaitsevainen ilmapiiri on Yhdysvalloissa ainutlaatuinen - homoseksuaalina hän tietää mistä puhuu.

"Tämä on barbaarimaa, jossa on patatyhmä presidentti", Frieden lataa.

"Viikko Key Westissä on lääkettä eksistentiaaliseen kriisiimme; kirjallisuudesta löytyy empatiaa ja kykyä pohtia vaikeitakin kysymyksiä. Kuten sitä, mikä oli amerikkalaisten osuus syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin."

Friedenin korostamaa empatiaa käsitelläänkin seminaarissa joka päivä aamusta iltaan. Miten kirjoittaa itsensä toisen nahkoihin? Miten oppia lukijana vieraista, jopa perversseistä kokemuksista? Miten ymmärtää muinaisuuden ihmistä, avaruusolentoa tai psykopaattia?

Pelkkä tilakin opettaa, että kokemisen tapoja on monta. Seminaaritalon, San Carlos -instituutin perustivat 1871 kuubalaiset siirtolaiset kokoontumispaikakseen, ja siksi puhujapöntön vieressäkin on kaksi erilaista tähtilippua.

Niiden ohi neljäsataa kirjallisuuden ystävää kulkee pitkin päivää edestakaisin: ensin aamulla varaamaan salista punaisen samettituolin, välillä aulaan hakemaan nimikirjoituksia, sitten takaisin saliin yleisökysymyksiä esittämään.

Samoin tekevät Kristiinat Drews ja Rikman sekä Kaijamari Sivill, jotka nauttivat seminaarin epäakateemisuudesta. "Kukaan ei lue paperista, ja paneeleissa vitsaillaan ja nauretaan. Löytyykö Suomen kirjailijoista näin hyviä esiintyjiä?"

Joskus on riideltykin, muistelee Miles Frieden. "Joyce Carol Oates otti lavalla yhteen Jamaica Kincaidin kanssa, ja dominikaanikirjailija Junot Diaz suututti yleisön puhumalla rivoja. Keskustelu Lähi-idästä vei siihen, että kaikki juutalaiset nousivat ja lähtivät salista."

Nyt ei riidellä, ainakaan päiväsaikaan. Pikemminkin syleillään.

"Olette tehneet valtavan työn", Joyce Carol Oates sanoo silmät suurina kahdelle suomalaiskääntäjälleen. Michael Cunningham menee vielä pitemmälle ja signeeraa romaaninsa: "Kristiinalle, kirjani toiselle tekijälle".

Kulttuurisivuilla julkaistaan lähiviikkoina henkilöhaastatteluja Key Westissä vierailleista kirjailijoista, mm. Joyce Carol Oatesista, Amy Tanista ja Jeffrey Eugenidesista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi