perjantai 25.5.2012 | Urpo  Onnittele e-kortilla
KIRJAT

Kansankodin yksinvaltiaat

Julkaistu: 10.6.2008 lehdessä osastolla Kulttuuri

kirjat

Postuumisti kirjansa julkaissut

Stieg Larsson ei petä. Toimittaja Mikael Blomkvistin ja hakkeri Lisbeth Salanderin eriskummallista kohtalonyhteyttä luotaavan trilogian viimeinen osa on juuri niin hyvä kuin ennakkoon osasi odottaa.

Se päättää komeasti lähes 2000-sivuisen trilogian, joka ruotii murhaavasti ruotsalaisen kansankodin näennäisdemokratiaa ja ihmisen osattomuutta kasvottoman järjestelmän koneistossa. Valtakoneiston etu ei kysy kansalaisen oikeuksia.

Kronologisesti etenevän sarjan päätösosassa pelurin paikan ottaa Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo. Se yrittää peittää totuutta ja Mikael Blomkvist taas paljastaa sen.

Juonta ei henno mennä paljastamaan, koska

Pilvilinna joka romahti elää paljolti yllättävien käänteiden varassa - kuten tekivät trilogian edellisetkin osat.

Lähtötilanne on seuraamusta edellisen osan loppuhuipennuksesta. Luodin päähänsä saanut Lisbeth Salander toipuu teho-osastolla, ja lähellä makaa myös hänen isänsä Aleksander Zalatsenko, jonka Lisbeth oli yrittänyt tappaa sen jälkeen, kun isä oli yrittänyt murhata hänet.

Säpon kannalta ongelma piilee siinä, että Zalatsenko on Ruotsiin loikannut entinen KGB:n tiedustelu-upseeri, jonka hankalan tyttären Säpo on väärin perustein passittanut teini-ikäisenä mielisairaalaan.

Millennium-lehden toimittaja Mikael Blomkvist haluaa, että oikeusvaltio Ruotsissa tapahtuisi näiltä osin vihdoinkin oikeus.

Poliisi taas ajaa takaa Lisbethin velipuolta Roland Niedermannia. Hän on syyllinen murhiin, joista Lisbethia aiemmin epäiltiin.

Tankki on täytetty. Sen jälkeen Stieg Larsson painaa tallan pohjaan - ja maisema alkaa vilistä silmissä.

Olen yrittänyt pohtia, miksi Stieg Larssonin kaikki kolme dekkaria vetävät niin hyvin, vaikka ovatkin massiivisia tiiliskiviä. Hyvin rakennettu juoni ei riitä ainoaksi selitykseksi. Kerronnan jännitekään ei yksin selitä tekstin imua.

Uskoakseni kerronta toimii hyvin, koska Stieg Larssonilla on myötäsyntyinen rytmitaju. Hän osaa viedä tarinaa eteenpäin ja pilkkoo sitä niin, että lukija jatkaa senkin jälkeen, kun on päättynyt pitää tauon.

Samasta tajusta kertovat päätarinaan niveltyvät rinnakkaisjuonet ja rinnakkaiset henkilöhahmot.

Siksi voin luvata: ken

Millennium-päätösosaan tarttuu, hän siihen hukkuu. Tasollisesti se jopa päihittää hivenen kirjailijansa käsistä karanneen edellisen romaanin.

Jukka Petäjä

Suomalainen.com

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.