Kari Hotakainen hurmioituu Tuomari Nurmion körttipunkista

"Uskonnollisin levy, mitä tässä maassa vuosikymmeniin"

  Helle hyväilee helsinkiläisiä, myös kirjailija Kari Hotakaista , joka on jättänyt kuudennen romaaninsa käsikirjoituksen kustantajalle ja ostanut Tuomari Nurmion uusimman levyn.

Suomalaisen rockin rujonromanttinen voimamies yllätti toisen lajin mestarin. Sanataiteilija Hotakainen on kuunnellut peräti seitsemäntoista kertaa läpi omistamaansa nimeämätöntä levyä Tuomari Nurmio & Korkein oikeus .

"Levy on Nurmion uran tihentymä, dramaturgisen eheä kaari länsimaisen ihmisen tiestä pimeyteen ja valoon. Levy alkaa henkisesti Kakolan vankilan tirkistysluukusta ja aukeaa lopussa suuresta erkkeri-ikkunasta vapauteen", kirjailija kuvailee.

Tuomarin tuorein, Huvilateltassa ja Semifinaalissa livenä äänitetty levy on Hotakaisen mielestä uskonnollisin levy, mitä tässä maassa on vuosikymmeniin tehty. "Levyn paras biisi on Luvattu maa , jossa körttipunkki yhdistyy hurmokselliseen ilonpitoon. Koko levyn voisi kiteyttää kolmisoinnulla: herkkyys, viisaus, välinpitämättömyys." Tuomari Nurmio & Korkein oikeus -levyn kokoonpanoon kuuluu tuttu trio; kuusikielisellään räiskii Tuomari Nurmio, baritonikitaran takana on Tommi Viksten ja rummuissa taituroi Markku Hillilä . Hotakainen nostaa trion saavutukset korkeammalle kuin varhaisen Hurriganesin hedelmät.

Rockin suurkuluttaja Hotakainen on hankkinut kaikki Tuomari Nurmion levyt. "Musiikki merkitsee minulle liikaa ja rahaa levyihin menee liikaa." Miehen kaksi muuta virallista harrastusta ovat halvemmat; juoksu ja sulkapallo.

Runoilijana itsekin aloittanut Hotakainen on seurannut tiiviisti helsinkiläisen Nurmion musiikkitaivalta 1980-luvun urbaanista lyriikasta uuden vuosituhannen pelottomaan ja tinkimättömään rockiin.

Autiolle saarelle Hotakainen kelpuuttaisi Tuomarin uusimman ja nerokkaimman levyn, mutta hyviä ovat olleet myös Lasten mehuhetki (1981) ja Hullu puutarhuri (1992).

"Levy leijuu ajattomuudessa, koska kaikki kliseet ovat tässä tapauksessa lähteneet iäkkäiltä huulilta. Nurmion uusimmasta näkyy ja kuuluu röyhkeän peloton asenne. Se on vanhakantainen puhdistautumislevy, siinä saarnaaja Niilo Yli-Vainio kohtaa holtittoman Captain Beefheartin .

Harva kirjailija

puhuu kuin kirjansa. Hotakaista kuunnellessa on kuin näkisi valkokankaalla hänen uuden (kirjoittamattoman) romaaninsa. Kukaan kriitikko ei ole osuvammin kuvannut Hotakaisen ainutlaatuista tyyliä kuten

Pekka Tarkka määritellessään Hotakaisen "julmetuksi moralistiksi, itkeväksi klovniksi".

Kun Hotakainen kirjoittaa, mikään ei soi. Ei rock, ei jazz, ei puhelin.

"Nautin kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on minulle terapiaa, leikkiä ja kutsumusta."

Syksyllä ilmestyvä uusin romaani Juoksuhaudantie kertoo kotirintamamies Matti Virtasesta, joka uhkaa ostaa omakotitalon. Virtanen ei ole sotinut, vaan kuunnellut rockia, lenkkeillyt ja vaihtanut vaippoja ruuanlaiton ohella.

"Virtanen on omasta mielestään mies, joka on mahdollistanut feminismin Suomessa. Tässä mielessä kirja ei ole puhtaasti taloromaani, enkä usko sen kuluvan kiinteistönvälittäjien käsissä. Markkinatalouden väitetään perustuvan järkeen, mutta todella isojen ostosten yhteydessä päätös perustuu tunteeseen. Tämä koskee myös suomalaisia pientaloja."

Aurinko häikäisee. Hotakainen poistuu helsinkiläiselle pientaloalueelle.

Irma Stenbäck

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi