EHDOKAS Jarkko Martikaisen kokoelma Pitkät piikit ja muita kertomuksiatavoittelee Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa, joka myönnetäänvuoden parhaalle esikoisteokselle 16. marraskuuta.

Kertomukset ovat askel sanoituksista eteenpäin

ehdokas Jarkko Martikaisella oli kaksi syytä kirjoittaa kirja. "Ensinnäkin, koska voin", hän sanoo. "Ja toiseksi, vaikka laulujen kirjoittaminen on innostava alue, siinä on myös rajoitteita.

ehdokas

RIIHIMÄKI. Jarkko Martikaisella oli kaksi syytä kirjoittaa kirja.

"Ensinnäkin, koska voin", hän sanoo.

"Ja toiseksi, vaikka laulujen kirjoittaminen on innostava alue, siinä on myös rajoitteita. Sävellyksellinen dramaturgia ei kovin hyvin kestä vaikka kahdeksan minuutin mittaa, jonka tarina saattaisi tarvita."

34-vuotias Martikainen on tullut tunnetuksi rockyhtye YUP:n keulahahmona. Kiertueilla hän on laulaja ja kitaristi, lavojen ulkopuolella tarttuvista melodioistaan ja oivaltavista sanoistaan tunnetun yhtyeen säveltäjä ja sanoittaja.

Tekstin kanssa hän on ollut siis tekemisissä jo pitkään ennen esikoiskirjaansa Pitkät piikit ja muita kertomuksia.

Tosissaan Martikainen alkoi miettiä kirjan tekemistä kolme vuotta sitten. Työ eteni aluksi hitaasti, eikä muusikko ollut tuloksiinsa järin tyytyväinen.

"Vuosi myöhemmin olin hyvin onnellinen, etten ollut paukutellut hankkeesta henkseleitäni, edes sitä toista henkselin puolikasta."

Tekstiä alkoi kuitenkin pikkuhiljaa syntyä. Kirjoittamista ohjatakseen Martikainen teki muutamia otsikoita, joiden alle hän yritti kertomuksiaan jaotella.

Martikainen haluaa puhua teksteistään nimenomaan kertomuksina, sillä "novellissa jo sanana kalskahtaa jokin".

Paljon tarinoita meni roskiin, mutta rinnalla syntyi myös piirroksia. Osa niistä päätyi kirjaankin.

Alkukankeutta Martikaiselle aiheutti se, että runollinen lausejärjestys piti siivota pois. Satoja lauluja tehneen muusikon piti kirjoittaa yhtäkkiä vain tekstin ja tarinan ehdoilla. Helpottavaakin oli, kun Martikainen tajusi, ettei sanajärjestyksen kanssa tarvinnut kompuroida melodian paineesta.

Rytmiä Martikaisen kirjoittamisessa kuitenkin oli, sillä hän hakkasi kertomuksensa Imperial-kirjoituskoneellaan.

"Onhan siinä modernien koneiden hivelyyn verrattuna tappamisen meininki."

Lukeminen on ollut Martikaiselle elämänmittainen harrastus. Sen huomaa myös työhuoneen kirjahyllystä, vaikka osan siitä täyttääkin lp-levyjen kokoelma. Martikainen vierailee säännöllisesti myös keskustelijana tv:n Kirja A & Ö -kirjallisuusohjelmassa.

Kirjoittaminenkin on aina ollut osa Martikaisen elämää. Esikoiskirjan myötä nälkä on kasvanut, muusikko-kirjailija myöntää.

Lisää hän on päättänyt kirjoittaa, mutta ei kiirettä. YUP-yhtyeen keväällä ilmestyneen Keppijumppaa-levyn kiertuekin päättyi viikko sitten, joten nyt Martikainen aikoo hetken olla vain aloillaan.

"Vaikka suuruudenhullu olenkin, ensin puhallellaan löysiä. Pitää välillä keskittyä elämiseen tässä omimmassa miljöössä, mikä keikkaillessa jää vähän sivuun."

Martikainen vaihtoi vaimonsa kanssa muutama vuosi sitten vantaalaislähiön kerrostalon rintamiestaloon, jota ympäröi suuri puutarha. Nytkin rappusilla on ämpäri täynnä omenoita, vieressä jököttää Bauhaus-kottikärryt.

Martikainen sanoo, että hän tunnistaa itsessään osia syrjäänvetäytyvän taiteilijan myytistä. Pääkaupunkiseudun menoon ja meteliin ei ole ollut metsän reunustalla ikävä.

"Kyllä sitä näkee kirkkaammin, kun ei ole jatkuvasti sähläämässä siellä, missä tapahtuu. Täällä voi hakea tuntuman, miettiä, miten pitää ajatella ja kokea."

Samassa yksi talon kolmesta kissasta, 14-vuotias seurallinen Jimi, hyppää pöydälle.

"Paistamaton kissa pois pöydältä", Martikainen sanoo ja kaappaa Jimin syliinsä. ..

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi