Khaijam jättää tilaa mielikuvitukselle

Tuhat vuotta sitten elänyt persialaisrunoilija innostaa yhä Amin Maaloufia ja Jaakko Hämeen-Anttilaa

 Keskustelu sinkoilee tuhannen vuoden perspektiivissä runoilija Omar Khaijamin ajasta nykyhetkeen, kun kaksi persialaisrunoilijan tuntijaa istuu saman pöydän ääreen.

Ranskassa asuva, libanonilaissyntyinen kirjailija Amin Maalouf ja suomalainen arabian kielen ja islamin kulttuurin tutkija, kirjailija Jaakko Hämeen-Anttila vakuuttavat kilvan, että Khaijamin runous on upeaa, universaalia ja kiinnostavaa vielä nykyäänkin.

"Khaijamin teemat eivät rajoitu yhteen kulttuuriin. Hän kirjoitti ikuisista asioista kielellä, jota sydän ymmärtää", Amin Maalouf sanoo.

Hämeen-Anttilan mukaan yksi selitys Khaijamin suosiolle on se, että runoilija oli epävarma itsestään. Hän oli skeptinen eikä julistanut varmoja totuuksia. Hän ei sanonut, että asia on näin vaan kysyi onko asia näin.

"Varmoja totuuksia julistavat runot ovat usein ikävystyttäviä. Ne kiinnostavat hetken, mutta avoimia kysymyksiä jättävä runo jää askarruttamaan lukijan mieltä."

Khaijam tuli kuuluisaksi nelisäkeisistä runoistaan, joissa hän näyttäytyy monessa valossa: elämäniloisena, viiniä juovana nautiskelijana, kaiken katoavaisuutta pohtivana mietiskelijänä, mystikkona ja metaforien rakentelijana.

Maalouf sanoo, että Khaijamin lyhyet säkeet poikkesivat institutionaalisista kaavoista ja ovat sen vuoksi avoimia monille tulkinnoille. Khaijamin kieli on helppoa, joten runoja lukivat muutkin kuin sivistynyt eliitti. Kansa oppi runoja ulkoa, ja ne siirtyivät perimätietona eteenpäin.

Hämeen-Anttilan mielestä Khaijamin runoja on helppo lähestyä, koska runoilija ei kirjoita vain itsestään. Hänessä yhdistyy monta minää, ja hän edustaa yhteisön ääntä.

Khaijamin runoissa viini on sekä hengellinen symboli että maallisten ilojen lähde. Hämeen-Anttilan mukaan Khaijam liioitteli juomistaan runoilijan vapaudella.

"Jos hänellä oli ongelma, hän meni moskeijaan rukoilemaan, joi sen päälle viiniä ja kirjoitti skeptisen runon."

Khaijamin runojen aitous on tutkijoille suuri kysymysmerkki. Maaloufin mukaan jotkut lähteet kirjaavat runojen määräksi kahdeksankymmentä. Eräs tutkija väittää, että alkuperäisiä runoja on tuhat. Hämeen-Anttila rajaa alkuperäisten runojen määrän vain noin neljäänkymmeneen.

Minkäänlaista käsikirjoitusta ei ole säilynyt. Khaijamin runoja on löydetty reunamerkintöinä ja lainauksina muusta kirjallisuudesta, muun muassa historian kirjoista.

Khaijam innoitti muita runoilijoita ja maallikoita kirjoittamaan samalla tyylillä.

"Tavallisilta ihmisiltä oli kielletty monia asioita. Jos he lausuivat runoja viinistä ja jumalasta ja joutuivat vaikeuksiin, oli helppoa siirtää runo Khaijamin nimiin ja päästä pälkähästä", Maalouf sanoo.

Runous oli hyvin suosittua keskiajalla. Persiassa kaikki kirjoittivat ja lausuivat runoja. Lähdesuojaa ei tunnettu. Toisten kirjoista kopioitiin pitkiä pätkiä omiin nimiin kertomatta alkuperäistä lähdettä.

Maalouf tutustui Khaijaimin runouteen nuorena poikana, kun hän löysi Khaijamin runoja isänsä kirjahyllystä. Hänen synnyinkaupunkinsa Beirut oli lähellä Irania, missä kuohui 1970-luvulla. Ajatollah Khomeini johti islamilaista vallankumousta 1979.

"Tutkin Khaijamia ymmärtääkseni paremmin Iranin historiaa. Uskon, että 1970-luvun vallankumous oli yhteydessä Iranissa 1905-06 ja 1950-luvulla tapahtuneisiin vallankumouksiin. Kumpikin epäonnistui, ja polku maalliseen vallankumoukseen sulkeutui."

Maaloufin tutkimuksista syntyi myyttiseen Persiaan sijoittuva historiallinen romaani Samarkand, jossa kirjailija yhdistää historiallisia tapahtumia Omar Khaijamin elämään.

Khaijamin elämään liittyi legenda kolmesta koulutoverista, jota Maalouf vertaa Iranin yhteiskuntaan. Legendassa yhdestä ystävästä tulee uskonnollinen johtaja, yhdestä maallinen mahtimies ja välissä on runoilija.

"Iran ei jakaannu vain poliittisten ja uskonnollisten johtajien valtapiiriin. Välissä on ollut myös liberalismia, jota edustavat muun muassa Khaijamin kirjat."

Nyky-Iranissa odotetaan hänen mukaansa kiinnostuneina Yhdysvaltojen uutta ulkopolitiikkaa.

"Suuria kysymyksiä ovat, miten Yhdysvallat suhtautuu Iranin ydinohjelmaan ja satelliittiohjelmaan. Iranin sisällä on paljon erilaisia ryhmiä, jotka voivat johdattaa maan politiikkaa moneen eri suuntaan."

Hämeen-Anttilan löytöretki Omar Khaijamiin oli samantyyppinen kuin Maaloufin.

"Löysin nuorena poikana 1970-luvulla isäni kirjahyllystä Toivo Lyyn käännöksiä Khaijamin runoista, jotka kolahtivat. Myöhemmin pidin yliopistossa aiheesta kursseja opiskelijoille."

Viime vuonna häneltä ilmestyi kaksi kirjaa, Omar Khaijamin elämää käsittelevä Runoilijan elämä (Otava) ja Hämeen-Anttilan kääntämä kokoelma Ruukku rubiiniviiniä ja muita runoja (Otava).

"Khaijam oli mystinen henkilö, josta lopulta tiedetään vähän. Hänen elämänsä jättää tilaa mielikuvitukselle", Hämeen-Anttila summaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi