Kieli on hyvä ase

Joni Pyysalon taskut ovat täynnä runolappusia

Irma Stenbäck

  "Pyrin aktiivisesti unohtamaan kaiken, mitä minulle on opetettu kirjallisuudesta. Ei ole järkeä kirjoittaa, jos ei pyri mahdollisimman hyväksi kirjoittajaksi. Kieli on hyvä ase. Kirjoittaminen on minulle kutsumus, mutta vailla mitään mystistä", sanoo esikoisrunoilija Joni Pyysalo , 26.

Liedossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Pyysalo löysi runouden 16-vuotiaana. Siitä lähtien on runoa tulvinut maailmaan lähes päivittäin. Hänen taskunsa ovat aina täynnä irrallisia runolappusia. Sadasta valmiista runosta Pyysalo kelpuuttaa noin kymmenen runoa.

Luonto, kuolema, arki ja rakkaus ovat tärkeitä teemoja Pyysalolle. "Eikö suomalainen runous ole lähinnä rakkausrunoutta!"

"Kirjoittaessa pystyn ajattelemaan nopeammin kuin kirjoittamaan. Kun katson olan yli, kirjoitan jo olkapäästä", Pyysalo kiteyttää.

Esikoiskokoelmaansa Jätän tämän pimeän kalustamatta Pyysalo kirjoitti kymmenen vuotta. Hänen runojaan ja aforismejaan on julkaistu mm. Parnassossa.

"Kirjoitan nopeasti ja valmiiksi ajateltuja sanoja. Tärkeintä on tekstin selkeys, yksinkertaisuus. Runot kirjoitan itselleni. Kirjoittajalla on usein se illuusio, että joku lukisi hänen tekstiään."

Turussa graafikko-vaimonsa kanssa asuva Pyysalo on kirjallisuuden monitaitaja. Kotimaisen kirjallisuuden tuntemus paistaa läpi arkilauseiden. Pyysalo valmistui pari vuotta sitten kirjallisuuden maisteriksi, jonka jälkeen hän on toimittanut kulttuuriohjelmia Yle:n ykköselle ja radioon.

Kirjoittamalla ei tule toimeen, eikä pätkätöillä rikastu. Pyysalolla ei ole kännykkää eikä televisiota. "Televisio vie niin paljon aikaa ja siihen voi jäädä vaikka koukkuun."

Humanistit eivät ole työmarkkinoiden halutuimpia, ja valta on Pyysalon mielestä edelleen tiukasti suurilla ikäluokilla. "Maailma on kylmä paikka. Suuret ikäluokat vetää kahta vuoroa päällekkäin. Nyt syödään nuoria polvia."

Jos on maailma esikoisrunoilijalle kylmä paikka, vilu tulee myös suomalaisessa kulttuuri-ilmastossa. Pääkaupungin kirjalliseen kaverikerhoon ei ulkopuolisia helposti päästetä.

Turussa, runoilijoiden kaupungissa, kirjoittamiseen suhtaudutaan Pyysalon mielestä vailla tärkeilyä.

Maailma olisi hänen mielestään parempi paikka elää, jos ihmisarvoa kunnioitettaisiin, tyhmyys poistettaisiin ja poliittisessa ajattelussa ei vallitsisi historiattomuus.

"Olen aina tiennyt, etten saa lottovoittoa. Vaarallisinta kirjoittajalle olisi, jos asiat olisivat hyvin."

Kirjallisia esikuvia itsetietoisella Pyysalolla ei ole. Suomalaisista lyyrikoista Paavo Haavikko on hänen mielestään paras, nerokas ja ylivertaisin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi