Kirjailija opettelee kirjoittamaan väärin

Kokenut dramaatikko Reko Lundán sanoo olevansa prosaistina vasta alussa

Hannu Harju

  Reko Lundán tulee haastatteluun lentokentältä. Hän on ollut ensimmäisellä kirjallisella "road show'llaan" Savonlinnassa tapaamassa esikoisromaaninsa Ilman suuria suruja mahdollisia lukijoita.

Teatterissa Reko Lundán tunnetaan suhteellisen nuoresta iästään - 33 - huolimatta hyvin, mutta kirjallisuuden puolella hän uskoo itse olevansa varsin tuntematon. Hän ilmoittikin kustantamolleen lähtevänsä auliisti markkinoimaan romaaniaan.

Lundánin nyt myös painetuista näytelmistä Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä on varmaan vetoapua romaanillekin, joka perustuu pitkälti saman Rinteen perheen elämään.

"Kyse ei ole siitä että suosittu tv-sarja nyt myös kirjana. Romaanilla olen hakenut tarinan alkuteosta, jonka kirjallisia kehitysversioita näytelmät ovat", Reko Lundán sanoo

Lundán toteaa, että näytelmät tarjosivat "skissin" kahdelle romaanin kolmesta osasta.

"Viimeisen osan kirjoittaminen olikin paljon vapauttavampaa."

Reko Lundán pyrki

aikanaan Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle 1980-luvun lopulla tullakseen romaanikirjailijaksi. Teatterista hän innostui vasta opiskeluaikana.

Teatteriesityksen katsominen on julkinen, kirjan lukeminen intiimi tilanne. "Romaanit ovat olleet minulle seurustelemista niiden kirjailijoiden kanssa, joita kunnioitan. William Faulknerin Villipalmuista ajattelin, että tämä on kirja minusta . Toivon että oma kirjani saa lukijassa aikaan samanlaisen tunteen." Ilman suuria suruja on varsin realistinen suomalainen perheromaani. "Hallitsematta hyvin romaanin muotoa ei sitä voi muuttaa eikä haastaa, kuten esimerkiksi Juha Seppälä näyttää tekevän uudessa kirjassaan."

Olennaisin ero proosan ja draaman välillä liittyy Lundánin mielestä tunnelmaan ja jännitteeseen. "Näytelmässä pitää mennä dramaattisen kautta, proosassa ei. On kiva kirjoittaa tunnelmia, joita näyttämöllä ei voi toteuttaa."

"Näytelmissäni yritin saada henkilöt puhumaan sattuvasti, mutta kirjasta hauskutus on jätetty pois."

Satoja sivuja dialogia kirjoittanut Lundán joutui tarkistamaan Hannu Raittilan Canal Grandesta , miten repliikit on tapana merkitä proosassa.

"Olin myös kirjoittanut aivan järjettömän määrän lauseenvastikkeita, joita purin sitten sivulauseiksi."

Proosassa voi edetä hienovireisemmin kuin draamassa. "Romaanissani on paljon tunteita, mutta niitä kuvataan aika vähän. Ison dramaattisen asian voi kuvata kirjassa aika pienesti ja epäsuorasti, näyttämöllä oikein ei."

Kokemattomuudesta proosakirjailijana kertoo sekin, että Lundán oli kirjoittanut aluksi kaiken toiminnan teatterin tapaan preesensiin.

Lundán on ollut

1990-luvun tuotteliaimpia dramaatikkoja. Hän on ohjannut omia näytelmiään Kom-teatterin ohella Suomen Kansallisteatteriin ja Helsingin Kaupunginteatteriin. Hän on ohjannut myös modernin dramatiikan kulmakiviä - Arthur Milleriä , Edward Albee'tä ja Tennessee Williamsia .

Viimeksi hän on saanut kiitosta Anton Tshehovin Vanja-enon ironisella ohjauksella Tampereen Työväen Teatteriin. Siinä näytelmä on siirretty tapahtumaan Lieksassa.

Samanlainen älyllisen leikkisä ote hallitsi hänen viimetalvista ohjaustaan Henrik Ibsenin Hedda Gablerista Teatteri Takomoon. "Se oli ensimmäinen näytelmä, jonka yritin ohjata 'väärin', haastaa teatterin taidemuotona."

Teatteri on Lundánille ennen muuta taidemuoto. "Teatteri on voimakkaasti kahtiajakoistunut. Toiset ajattelevat sitä taiteen, toiset yleisömassojen kautta. Viihdemössöä tarjoavat isot talot ovat itse korruptoimassa taidetta ulos teatterista."

Dramaatikko Lundán

on aivan eri vaiheessa kuin prosaisti Lundan. "Romaanikirjailijana olen vasta alussa. Näytelmäkirjailijana taas yritän jo unohtaa sen mitä osaan, aristotelisen tavan tehdä näytelmä. Nyt yritän pikemminkin kirjoittaa tahallaan 'väärin'."

Toisen romaanin kirjoittamisen Lundán aikoo aloittaa vuoden kuluttua. "En yritä löytää kirjailijana mitään sapluunaa, jonka toteuttaminen johtaisi menestyksen. Yritän suhtautua kirjallisuuteen enemmän maailmaa syleilevästi, taiteellisen kommunikaation kautta."

Nyt työn alla on kaksi teatterikäsikirjoitusta. Näytelmän aihe on perheväkivalta. Kun Lundán sanoo aikovansa kirjoittaa musikaalin työnimellä "Helsinki säästää", häntä melkein uskoo. Onhan hän kirjoittanut näytelmän pankkikriisistäkin.

Rinteen perheen tarinan Lundán on jättänyt taakseen. Takana ovat myös amerikkalaiset klassikot.

"Olen käsitellyt niin paljon ihmisten kasvua omien vanhempiensa kanssa sekä omissa että muiden näytelmissä, että se olisi jo toistoa."

Pitkään Lundán ohjasi kaksi, kolmekin esitystä vuodessa. "Se oli liikaa, en millään saanut näytelmistä kaikkea irti. Viisi vuotta Ibsenin Rosmersholmin ensi-illan jälkeen tajusin, mikä näytelmän käsittelemä ongelma oli."

Nyt Lundán yrittää ohjata vain yhden esityksen vuodessa. Kotonakin miestä halutaan varmaan nähdä, siellä on vaimo ja kolme tyttöä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi