Kirjailija vaihtoi kieltä

Suomalainen Ritta Jacobsson on Ruotsin tuotteliaimpia kirjailijoita
Kuudentoista tyttökirjan jälkeen valmistui ensimmäinen dekkari

BOTKYRKA. Tamperelainen Riitta Helena Nurmi ei voinut kuvitella, että hänestä jonakin päivänä tulisi ruotsinkielinen kirjailija. Ei ainakaan keväällä 1969, jolloin hän reputti ruotsista ylioppilaskirjoituksissa.

Toisin kuitenkin kävi: marraskuussa 2002 Riitta sai valmiiksi 22. ruotsiksi kirjoittamansa romaanin. Etunimestä on tosin ehtinyt tippua pois yksi i ja sukunimi muuttua Jacobssoniksi. Ja asuinpaikkana on jo yli kolmekymmentä vuotta ollut Ruotsi, viimeksi Botkyrkan kunta Tukholman eteläpuolella.

"Minä olen hyvä esimerkki siitä, että kaikki todellakin on mahdollista tässä elämässä. Kerron aina reputtaneeni ruotsissa kun kierrän kouluissa puhumassa kirjoistani. Toivon sen olevan rohkaiseva esimerkki oppilaille", Ritta Jacobsson sanoo.

Oikeastaan Jacobssonin päätyminen kirjailijaksi ei ole niin ihmeellistä kuin aluksi voisi kuvitella. Vaikka ruotsista tulikin improbatur, äidinkielestä tuli laudatur, ja haaveissa oli jo lapsena kirjailijan tai toimittajan ammatti.

"Kun muutin Ruotsiin, luulin, että minun on haudattava unelmani. Elin täysin ruotsinkielisessä ympäristössä ja suomeni sen kuin rapistui. En uskonut koskaan oppivani ruotsin vivahteita niin hyvin, että voisin kirjoittaa kirjoja

Hän opiskeli yliopistossa valtio-oppia ja sosiologiaa ja päätyi töihin kunnallisen asuntoyhtiön häätöosastolle. Vuodet kuluivat, mutta haave kirjoittamisesta pysyi yhä hengissä.

"Kahdeksan vuotta sitten, kun lapset olivat jo isoja ja aikaa taas enemmän, päätin sittenkin kokeilla ruotsiksi kirjoittamista. Ja ihan hyvinhän se sujui."

B. Wahlströmin kustantamo julkaisi ensin yhden hänen tyttökirjoistaan, sitten toisen, ja lopulta kokonaiset kuusitoista Tina-kirjaa. Suositun sarjan kirjoista kahdeksan on käännetty suomeksi Nina-nimellä.

Sarja kertoo tukholmalaisen teinitytön elämästä, ja sen esikuvana on ollut Jacobssonin oma Tina-tytär. Tämä on myös toiminut äitinsä kotikriitikkona.

"Tinan ja hänen ystävättäriensä avulla olen pysynyt kiinni nykytyttöjen elämässä ja ajatusmaailmassa."

Tänä syksynä Ritta Jacobsson on debytoinut dekkaristina. Bonnierin kustantama Exekutorn on saanut hyvät arvostelut ja paljon huomiota. Kirjaa on kehuttu erityisesti sen sujuvasta arkikielestä.

"Kukaan ei ole hoksannut, etten kirjoita äidinkielelläni." Exekutorn sijoittuu pahamaineiseen lähiöön Tukholman eteläpuolella ja käsittelee nuorisorikollisuuden syitä ja seurauksia. Romaanin tekstiä leimaa ruotsalaisille dekkareille tyypillinen sosiaalinen paatos.

"Minulle on itsestäänselvää, että yritän kirjojeni avulla vaikuttaa yhteiskuntaan. Rikosromaanit saavuttavat usein paljon lukijoita, ja mikäpä sen loistavampi tilaisuus saada sanomaansa eteenpäin", Jacobsson toteaa.

Kirjassa hänen sanomansa on, että syrjintä ja maahanmuuttajanuorten kokema juurettomuus saavat vakavia seurauksia.

"Nuorten tekemiä rikkomuksia katsotaan tässä maassa läpi sormien. Harhateille joutuneet lapset ja nuoret eivät kuitenkaan tarvitse välinpitämättömyyttä, vaan hoitoa. Ja rajoja."

Esikoisdekkarin saama vastaanotto innostaa Jacobssonia jatkamaan rikoskirjailijana. Exekutornin jatko-osa on juuri valmistunut, ja kolmaskin rikostarina on jo muhimassa.

Nuortenkirjojakaan hän ei aio jättää. Tina-sarjaan ei tule enää jatkoa, mutta jo ensi keväänä ilmestyy neljä Jonzon-Jonssonin uusperheestä kertovaa kirjaa.

Kahdeksan kirjailijavuotensa aikana Jacobsson on kirjoittanut kahdesta kolmeen kirjaa vuodessa. Tahti tekee hänestä yhden Ruotsin tuotteliaimmista kirjailijoista.

"Tämä on luksuselämää. Saan tehdä sitä mistä pidän eniten päivästä toiseen, ja minulle vielä maksetaankin siitä. Enää en vaihda alaa."

Kieltäkään Jacobsson ei aio enää vaihtaa, vaikka myöntää, että ajatus suomeksi kirjoittamisesta on joskus käynyt mielessä.

"Mutta ei, ei se enää luonnistu. Olen jo niin ruotsalaistunut, ajattelen ja uneksinkin ruotsiksi. Suomen kieleni on jäänyt sinne 19-vuotiaan tasolle", hän sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi