Kirjoja sovinnosta ja sovituksesta

Agneta Pleijel uskoo että ilman sisäistä muutosta ei tule mitään muutosta
"On uskallettava nähdä itsensä"

Timo Hämäläinen

MAARIANHAMINA. Kirjailija Agneta Pleijel oli nähnyt painajaisunen. Siinä hänen sylissään oli paleltunut, liki kuollut lapsi.

"En tiennyt mitä tehdä lapselle, ja huolestuin myös miksi minun pitää nähdä tällaista unta. Vastaavia unia tuli nähtyä sitten useampiakin", Pleijel kertoo. Tapaamme Maarianhaminassa kirjallisuuspäivillä. Päivien teemana ovat "unet ja painajaisunet".

Pleijel koki unet eräänlaisena varoituksena: hän oli sallinut maailman ympärillään kylmettyä. Paleltumisen voi nähdä myös yhteiskunnallisena seisahtuneisuuden vertauksena.

Pleijel manaa muutosta maailmaan, ihmisten sisäistä muutosta, sillä "muutoin ei tule mitään muutosta". Status quon ja muutoksen kamppailu on alituiseen käynnissä, Pleijel huomauttaa.

"Ihmisiltä vaaditaan avoimuutta toisia kohtaan, toisten ja toisen näkemistä, kärsimyksen näkemistä. Minulla ei kuitenkaan ole enää vastauksia, jos kuvittelet, että minulla oli valmiit vastaukset kolmekymmentä vuotta sitten."

Aavistatko vastaukset?

"Koettelen kysymyksiä kirjoissani, myös uusimmassa romaanissani Lord Nevermore . On uskallettava nähdä oma elämänsä. Romaanin henkilöt uskaltavat tässä kirjassa." Lord Nevermore on mittava kooltaankin, sivuja siinä on 493. Keskipisteessä on kaksi puolalaista, antropologi Bronislaw Malinowski (1884-1942) ja monitaiteilija Stanislaw Witkiewicz (1885-1939). Kolmantena, hyvin tärkeänä pyöränä on Malinowskin vaimo

Ellie Rose .

"Kirjani käsittelevät

koosta tai erilaisista tapahtumapaikoista riippumatta paljolti samaa asiaa. Niissä on kysymys sovinnonteosta sen kanssa mitä tai kuka on, maailman kanssa. Ehkä niissä on kyse myös avautumisesta, poispääsystä narsistisesta ja sulkeutuneesta puolustusasemasta."

Pleijel sanoo, että hän kohtasi uuden romaaninsa henkilöt ja tarinan jo 1980-luvulla, ennen kuin oli alkanut kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan Tuulentarkkaajaa . Malinowskiin hän törmäsi jo "hyvin nuorena" opiskelessaan etnografiaa Göteborgissa.

Malinowski oli lisäksi oleskellut paljon Pleijelin Tuulentarkkaajasta tutun äidinisän maisemissa, Jaavalla ja siellä päin. "Kohtalo", muun muassa mies, vei sitten Pleijelin paljon kosketuksiin Puolan, puolalaisten ja puolalaisen yhteiskunnan kanssa. Hän puhuu kirjoittamisensa lähtökohdista ja viittaa Vaclav Haveliin , joka sanoi "muurin sortumisen merkinneen autoritaarisen järjestelmän loppua".

"Kohtalo" tai ei, Pleijeliin tekivät Puolassa 1980-luvulla vaikutuksen muutokseen valmiit ihmiset, jotka eivät monesta aikaisemmasta ajankohdasta poiketen pelänneet.

"Muutos on mahdollinen kun monet ihmiset yhteiskunnan monilla tasoilla haluavat sitä."

Siinä ohessa Pleijel törmäsi Witkiewicziin ja löysi tämän ja Malinowskin ystävyyden ja ystävyyden karvaan lopun.

Ystävysten välit

katkesivat Tyynenmeren saarella kysymykseen kumpaa puolta järvi pitäisi kiertää. Niin arkipäiväisesti ystävyydet useasti katkeavat. Tapahtuma on myös hyvin käyttökelpoinen metafora.

"Hyvin monet asiat lähtivät 1900-luvun alussa omille teilleen. Rationalismi oli romantiikkaa vastaan, taide ja tiede lähtivät teilleen, uskonto ja tekniikka. En halua kuormittaa liikaa metaforaa, mutta se kuvaa hyvin 1900-luvun alkupuolta, kun Jumala Nietzschen sanojen mukaan oli kuollut."

Pleijelin kuvaamat

ihmiset olivat ensimmäisen maallistuneen sukupolven ihmisiä. He eivät ole kiinni missään uskossa, Witkiewicz rakentaakin oman taideteoriansa, "metafyysisen kammon" ja vapaan muodon varaan.

Malinowskille oli tärkeätä nähdä miten yhteiskunnat on toiminnallisesti organisoitu. Hän halusi nähdä onko länsimaiselle tielle vaihtoehtoa.

Ellie Rose on puolestaan osa ensimmäistä modernia naissukupolvea, joka tietää, että naisen on noustava ahdingostaan yksilönä.

"Nuoret ruotsalaiset naiskriitikot ovat pahastuneet Ellie Rosen kohtalosta, joka ei ole sankarillinen naiskohtalo." Lord Nevermore on kirjoitettu romaaniksi, ja se kirjoitti itsensä romaaniksi kahdessa vuodessa. Kolmen ihmisen elämäntarinat nivoutuvat toisiinsa, avioliitosta tulee traaginen.

"Käytin paljon energiaa kolmen erilaisen kuoleman kirjoittamiseen. Siinä tulee esille jälleen sovinto, sovitus oman itsensä kanssa, miten se on mahdollista. Onko sovinto mahdollinen jo kuolleitten kanssa, esimerkiksi oikeassa elämässä vanhempien kanssa."

Sanoma ei käy romaanissa yhteen mielikuvituksen kanssa eikä sellaista niin muodoin tässä kirjassa ole. "Riittää kun kuvaa tilanteita, joista ihmiset tuntevat toisensa. Tilanteet satuttavat tai laittavat jotakin liikkeelle lukijassa."

Palaamme sisäiseen

muutokseen ja Agneta Pleijel sanoo, että "enimmäkseen muurit ovat sisällämme".

Muureja toki on muuallakin.

"Elämme moraalisesti hyvin ambivalentissa tilanteessa. Joka päivä rajoilta karkotetaan ihmisiä varmaan kuolemaan, ja osittain elämme sen takia. Minulla ei ole enää vastauksia, kiihdyn tietysti. Olen yrittänyt muuttaa asenteita esimerkiksi pakolaisia kohtaan."

"Olen alkanut kirjoittaa kirjoja, en ole enää toimittaja. Prosessit ovat hitaita", Agneta Pleijel sanoo, sytyttää ties monennenko savukkeen ja katsoo ihanilla jaavalaisilla silmillään suoraan kohti.

Agneta Pleijel: Lord Nevermore. Norstedts. 493 s. 194 mk.

Romaani ilmestyy ainakin Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Puolassa ja Romaniassa. Pleijelin suomalainen kustantaja WSOY ei ole ostanut sen suomenkielisiä oikeuksia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi