Kiviä repussa ja sielussa

Katja Kettu keräilee kivien lisäksi sanoja ja lauseita

 Esikoiskirjailija Katja Kettu 27, keräili jo pikkutyttönä kiviä ja sulloi jännät kivet reppuunsa vaeltaessaan vanhempiensa kanssa Lapin Ailakkajärven maisemissa ja lomamatkalla Mustanmeren rannalta. Kiviä kertyi vuosien varrella kokoelmaksi asti, kunnes äiti heitti kivet roskiin tyttären muutettua pois kotoa Rovaniemeltä.

Ennen nykyistä espoolaista omakotikommuunia Kettu on ehtinyt kiertää pitkän matkan. Tampereella syntynyt, Rovaniemellä koulunsa käynyt Kettu päätyi Turun taideakatemiaan, josta hän on valmistunut animaatio-ohjaajaksi.

Lontoossa hän kävi kansallisen filmi- ja televisiokoulun. Animaattorina hän on viime vuodet ahkeroinut Lontoon lisäksi Tallinnassa, Tampereella ja Helsingissä.

Kettu tunnustaa haaveillensa kirjailijan hommista jo lapsena. "Sana on aina ollut minulle kuvaa tärkeämpi, vaikka animaatioita ohjaankin."

Groteskin sukusaagan, esikoisromaaninsa Surujenkerääjä hän kirjoitti kolmessa vuodessa. Esilukijana oli hänen entinen opettajansa Turun taideakatemiasta, virolainen Priit Pärn.

Esikoiskirjailijoiden lailla Kettu kieltää kirjan kertovan itsestään ja suvustaan, mutta suku on kauhuissaan kirjasta. "Karmeet on jutut tytöllä, mummini sanoi."

Kettu on ohjannut muun muassa Priit Pärnin käsikirjoittaman The Easy Writer -animaation. Tarinassa naisella on kyky manipuloida maailmaa kirjoituskoneen välityksellä. Nainen luo itselleen miehen ja käyttää tätä hyväkseen. Nainen huomaa olevansa raskaana ja tuhoaa miehen.

Miksi aina väkivaltaa?

"Maailmahan on turvaton paikka. Yksilöt ovat heitteillä ja turvaverkot vähissä. Piittaamattomuus ja toisten hyväksikäyttö on yleistä."

Kettu on taiteilijanimi, tarkoin valittu. "Olen luonteeltani kettumainen, ujo, äkkipikainen, huumorini on kummallista ja otan helposti murheet itseeni. Arjen feministinä uskon naisten pärjäävän siinä kuin miestenkin. Ei pidä odotella, että pääsee mukaan leikkiin."

Ujolta sanavalmis esikoiskirjailija ei vaikuta. Hän sanoo olevansa esiintymiskammoinen ja siinä yksi syy kertoa oma tarinansa kirjoittamalla.

"Nautin kirjoittamisesta ja saatan jopa nauraa omille lauseilleni. Lauseen rytmi on tärkeä. Kirjoittaminen tuottaa minulle tyhjentymisen tunteen, jonka jälkeen olo on tasapainoinen."

Aina ei kirjoittaminen ole pelkkää nautintoa, vaan tekstiin tunkee solmuja. "Sanoja ei voi pakottaa ulos."

Proosatekstiä kirjoittaessaan Kettu istuu päätteen ääressä kaksitoistakin tuntia yhteen menoon, yleensä yöaikaan. Surujenkerääjän hän kirjoitti neljään kertaan. Ja kuten niin moni esikoiskirjailija tänään, Kettu kirjoitti esikoisensa vuoden työttömyyskorvauksen turvin.

Mielikirjailijoista tärkeimpiä Ketulle ovat Timo K. Mukka, Rosa Liksom, Jorge Luis Borges ja Daniil Harms.

Kirjoittamisen ja animaattorin hommien lisäksi Kettu laulaa Confusa-bändissä.

"Laulan tai oikeammin huudan punkrokkia", Kettu hymyilee.

Miltä elämä nyt maistuu monitaiteilijasta? "Maailman suhteen olen optimistinen, vaikka mannerjää sulaa ja me hukumme tänne..."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi