Kollaasi kokosi idän ihmeet

Eikä länsikään unohtunut, kun neuvostoihminen Jevgeni Popov kirjoitti uuden romaanin

 Tämähän on selvä tapaus, tämä Viipurin tapaus.

Kun venäläinen kirjailija Jevgeni Popov kuulee, ettei Viipurin miliisi millään saa kuriin turisteja ryöstäviä rosvoja, mutta aikoo kyllä sulkea kauppatorin, hän innostuu.

"Aivan neuvostoliittolainen ratkaisu! Aivan neuvostoliittolainen! Ei puututa todelliseen ongelmaan - kohenneta turvallisuutta - vaan suljetaan tori!"

Popovin mukaan venäläinen viranomainen on yhä järjestelmän kasvatti - siis neuvostojärjestelmän. Välistä vedetään varmasti. "Mentaliteetti on, että varasta ensin ja pakene sitten", kirjailija selittää päästyään juuri Moskovan-junasta Helsingin-vierailulle.

Yksinkertaista. Samaa ei voi sanoa Popovin uudesta romaanista Mestari Kaaos, joka on juuri ilmestynyt suomeksi.

Romaani on peripopovilainen yritys hahmottaa Venäjän ja muunkin Euroopan historiaa sen jälkeen kun neuvostoimperiumi alkoi hajota 1980-luvulla. Kirjaan on viskattu päähenkilön, Popovia muistuttavan kirjailijan Bezobrazovin elämäntarinaa, matkakuvauksia, historiallisia anekdootteja, epähistoriallisia anekdootteja, lehtiotsikoita, laulua, höpinää.

Se se on menoa, kuin neuvostolimusiini Zilin takapenkillä istuisi. Kunnon kirjallisen perinteen mukaan Popovin romaani on kuin elukka, joka ahmii kaiken. Mestari Kaaoksessa on Mannerheim ja Mathias Rust - kuka vielä muistaa jälkimmäisen, tuon finninaamaisen saksalaistolvanan, joka lensi pienkoneen Punaiselle torille 1987?

Popov, 57, ainakin muistaa, niin kuin viitsii vielä muistella Neuvostoliittoakin. Sen hajoamisesta on kuitenkin jo yli vuosikymmen - sittemmin on koettu innostukset demokratiaan, pettymykset länteen, kansalliset uhot, kansalliset nöyryytykset, rosvokapitalismit ja Tshetshenian sodat.

"Olemme kaikki yhä emigrantteja neuvostoajalta", Popov selittää jatkuvaa kiinnostustaan menneeseen imperiumiin.

"Olen tyypillinen neuvostoihminen. Pidin dollareita kädessäni ensimmäisen kerran nelikymppisenä. Sitä ennen pelkäsin joutuvani niiden vuoksi heti vankilaan."

"En harrasta politiikkaa, vaikka politiikka on harrastanut minua", Popov sanoo, ja suostuu puhumaan politiikkaa, kun kerran siitä kirjoittaakin.

Paljon voidaan Popovin mielestä selittää neuvostoajan perinnöllä, pitkälti jopa Tshetshenian sota.

"Tshetsheenipäälliköitä palveli puna-armeijassa upseereina, niin kuin tietysti nykyisiä Venäjän sodanjohtajiakin. Sitten Venäjän imperialistinen pöyhkeys johti sotaan, kun piti säilyttää kasvot."

Liekö syynä Popovin valoisa luonne vai - hänen aikaisemman romaaninsa nimeä lainaten - elämän yleinen ihanallisuus, mutta hän ei suostu rypemään synkkyydessä eikä ruikuttamaan kotimaansa tilaa.

Voi olla, että Venäjän terävin nuoriso keskittyy nykyään talouteen, tietokoneisiin ja rikastumiseen, ja voi olla, että heillä on aukkoja humanistisessa sivistyksessä, mutta kyllä Venäjällä yhä luetaankin, jopa kirjoja.

Popov ei suostu elättelemään vanhoja kulttuurikliseitä.

"Ei venäläistä henkisyyttä ole vain se, että istutaan likaisessa paidassa talossa, jossa ei ole lämmitystä, ja luetaan Tolstoita. Voi sitä olla henkinen normaaleissakin oloissa."

Tähän vanhaan "puremme-keittiössä suolakurkkua ja puhumme henkeviä" -myyttiin kuuluu tietysti viina. Sen merkitystä Popov ei toki erehdy vähättelemään.

"Neuvostoliitossa votka tarjosi ihmisille pakopaikan, yksityisyyden nurkan, joka auttoi kestämään totalitarismin."

Terveysviranomaisia ehkä rauhoittaa, ettei kirjailija vähättele myöskään sitä suunnatonta tuhoa, jota viina on venäläisten parissa aiheuttanut. Niinpä hän sanoo, että "alkoholismi on tuhonnut Venäjän ja votka pelastanut sen".

Tässäkin ajat ovat muuttuneet.

"Ennen kysyttiin kaupassa, onko olutta. Oli tai ei. Nykyään näen, kun duunarit tulevat tiskille ja miettivät, ottaisiko Baltikum kolmosta vai kuutosta, ja yksi sanoo, että taidan ottaa tänään tummaa."

Ehkä Venäjä ei sittenkään ryyppää itseään kuoliaaksi.

Ei Popovia masenna edes kirjailija Vladimir Sorokinin tapaus.

Tämä joutui oikeuteen, kun jotkut syyttivät häntä pornoilusta. Samaan aikaan presidentti Vladimir Putinia ihannoiva nuorisojärjestö Kuljemme yhdessä alkoi jo viritellä kirjarovioita.

"Idiootteja on kaikkialla", Popov tuhahtaa.

"Nykyisin kaikilla on bisneksensä. Tämä idioottijärjestö Kuljemme yhdessä luo julkisuutta, jonka ansiosta kustantaja saa kirjansa hyvin kaupaksi ja joka myös synnyttää oikeusjuttuja, jotka taas antavat töitä syyttäjille ja tuomioistuimille. Kaikkihan siitä hyötyvät."

Silti jostakin Sorokinin tapauksesta on Popovin mielestä hyvä pitää melua.

"Venäläinen sananlasku sanoo, että varjeltua Jumalakin varjelee. Kun ei voi tietää, mitä joku onneton yksittäinen virkailija keksii. Hän voi esimerkiksi saada päähänsä järjestää Sorokinin vankilaan, josta hänet vapautettaisiin kahden vuoden kuluttua, mitä juhlittaisiin oikeuden voittona."

Ota tästä Venäjästä sitten selvää. Popov yrittää ottaa kirjoittamalla kollaasiromaania, jossa on arvossa kaikki absurdi.

"Tuntuu, että mikään muu ei toimi kuin kollaasi. Eletään sellaista aikaa, ettei voi antaa yksiselitteisiä kyllä tai ei -vastauksia. Voi ainoastaan muodostaa palasista mosaiikin."

Sitäkin voi kysyä, mikä on totta.

Onhan Popov toki oikeassa kirjoittaessaan, että Neuvostoliitto oli "mystinen maa, jota ei koskaan ollut olemassa, mutta josta kaikki näkivät unta". Kirjailija miettii, että Venäjä tosiaan on paikka, jossa toden ja kuvitelman rajalla on taipumus hämärtyä.

"Tosielämä, myytit ja kirjallisuus ovat vuorovaikutuksessa. Kun veteraani kertoo sodasta, hän käyttää repliikkejä vanhoista sotaelokuvista."

Popov muistuttaa, mitä jo kirjailija Andrei Platonovilla (1899-1951) oli tapana vastata esimerkiksi silloin, kun joku sanoi, ettei Tunguskaan Siperiaan pudonnut 1908 meteoriitti vaan avaruusalus: "Voi olla."

Ollaan nyt kuitenkin ikäviä ja kysytään paria asiaa Mestari Kaaos -romaanista.

Onko romaaniin jälkikisanat kirjoittanut Venäjän tiedeakatemian Monimutkaisten järjestelmien hallinnan tutkimuslaitoksen IPUSS:n johtaja Vladimir A. Vittih todella olemassa?

On. Kai.

Tapasiko Popov tosiaan ruotsalaisen vakoojan Stig Berglingin istuessaan ravintola Juttutuvassa Helsingissä?

"Vaikea sanoa, ilta venähti pitkäksi. Mutta jos siellä kävivät aikoinaan Lenin ja Stalin, miksei sitten Berglingkin."

Lenin ja Stalin? Tiedä häntä.

Jevgeni Popov puhuu perjantaina venäjäksi Helsingin yliopistossa slavistiikan ja baltologian laitoksella klo 12-14. Alkoholismi on tuhonnut Venäjän ja votka pelastanut sen."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi