Kulttuurin risteilevä geenikartta

Richard Powersin romaani kertoo tenorista roturajojen maailmassa

 "En oikeastaan kuulu mihinkään", väittää Suomessa vieraileva yhdysvaltalainen kirjailija Richard Powers.

"Olen ulkopuolinen, koska vietin ulkomailla ne vuodet, jolloin kohdalleni olisivat osuneet tärkeät amerikkalaisuuden riitit."

Ulkopuolisuus, rodullinen sivullisuus on myös teemana Powersin lähes tuhatsivuisessa klassisen musiikin maailmaan sijoittuvassa romaanissa Laulut joita lauloimme, joka on juuri julkaistu suomeksi . Se on ensimmäinen suomennos jo yhdeksän romaania kirjoittaneelta Powersilta (s. 1957), jolle myönnettiin kaksi vuotta sitten National Book Award romaanista Echo Maker. Suomalaisille lukijoille yksi vinkki: romaanissa vilahtaa tietenkin Jean Sibelius.

Richard Powers vietti teinivuotensa Thaimaassa. Hänen isänsä toimi kansainvälisen koulun rehtorina Bangkokissa. "Tiedän, millainen minusta olisi voinut tulla, jos olisin asunut vuodet 1968-1973 Yhdysvalloissa. Paluu kotimaahan oli hankalampaa kuin sieltä lähtö."

Juuri vahva sivullisuudentunne teki mahdolliseksi sen, että nykyään Yhdysvaltojen keskilännessä asuva Richard Powers oppi katsomaan myös itseään välimatkan päästä.

"Pystyin jo palattuani Yhdysvaltoihin rakentamaan itselleni kontrafaktuaalisen, mahdollisen rinnakkaisen elämän. Juuri se opetti minua luomaan myös henkilöhahmoja romaaneihin", Powers jatkaa.

Lähes kaikissa Richard Powersin romaaneissa on vahva tieteellinen perusta. Toinen hänen intohimonsa on musiikki.

Nämä molemmat intohimon kohteet nivoutuvat yhteen romaanissa Laulut joita lauloimme. Se on kertomus konserttisalien ihmelapsen Jonah Stromin laulu-urasta, jonka kulkua hankaloittaa sosiaalisesti ahdasmielinen amerikkalainen todellisuus. Jonah Strom on nimittäin valkoisen isän ja mustan äidin lapsi.

"Sekarotuisuus on ollut pitkään Yhdysvalloissa tabu. Esimerkiksi passeihin on tullut vasta hiljattain merkintäkenttä sekarotuisille - kuten mulateille. Aiemmin he eivät kuuluneet mihinkään. Sekarotuisuus oli este ja tahra."

Richard Powers korostaa, että sekarotuisuus on itse asiassa Yhdysvaltojen perimmäinen ydin - kuten se on myös kulttuurin sisin olemus, koska taiteen geenikartta on pohjimmiltaan äärimmäisen risteilevä.

"Romaanin kirjoittamista helpotti se, että viime aikoina on julkaistu paljon tutkimuksia ja muistelmia siitä, millaista on kasvaa sekarotuisena Yhdysvalloissa", Powers muistuttaa.

Häntä ei ole niinkään kiinnostanut sekarotuisten ihmisten sivullisuus vaan se, miten yhteiskunta on pelannut heidät pois pelistä.

"Yhdysvalloissa ongelma piilee siinä, että kaikki pyritään pitämään erillään eikä nivomaan yhteen. Valkoiset ovat valkoisia ja mustat mustia. Mutta näin ei ole. Ihmisissä on aina geneettisiä jälkiä sukunsa pitkästä historiasta", toteaa Powers, joka kävi itse kuukausi sitten dna-testeissä.

Ne paljastivat yllättäen, että hänessä on kahdeksan prosenttia nigerialaista verta.

"Jos ottaa vertailukohdaksi genetiikan, voi täydellä syyllä sanoa, että koko amerikkalainen kulttuuri on itse asiassa juuri sekarotuisuuden hybridi."

Tilanne Yhdysvalloissa on kuitenkin osin muuttunut. Richard Powers muistuttaa, että sekarotuisten avioliitot olivat kiellettyjä vielä 1960-luvun puolivälissä monissa osavaltioissa.

"Nyt meillä on sekarotuinen presidenttiehdokas."

Richard Powers: Laulut joita lauloimme (The Times of Our Singing). Suom. Markku Päkkilä. Gummerus. 968 s. 40 e.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi