Kulttuurinen välitila imaisee ihmisen

Pulitzer-palkittu Jhumpa Lahiri nousi uudella novellikokoelmallaan myyntilistojen kärkeen Yhdysvalloissa
Unaccustomed Earth julkaistaan jo syksyllä suomeksi nimellä Tuore maa

new york. Matka ei ole pitkä. Siirtymä on korkeintaan pari kilometriä. Pulitzer-palkittu kirjailija Jhumpa Lahiri asui vielä alle vuosi sitten Park Slopessa lähes Paul Austerin ja tämän kirjailijavaimon Siri Hustvedtin seinänaapurina. Oman sukupolvensa ykkösnimeksi noussut kirjailija on muuttanut Elliot Placelle Brooklynissa - Park Slopesta pohjoiseen.

Isomman harppauksen Lontoossa bengaliperheeseen syntynyt Jhumpa Lahiri on tehnyt kuitenkin kirjallisella urallaan. Juuri julkaistu kolmas kirja on nostanut hänet kertarysäyksellä kunnolla parrasvaloihin. Hänen uusin novellikokoelmansa Unaccustomed Earth ilmestyi Yhdysvalloissa huhtikuun alussa. Se ponnahti heti The New York Timesin eniten myytyjen kaunokirjojen listalla ensimmäiselle sijalle.

Se on aikamoinen temppu - varsinkin, kun kyseessä on novellikokoelma eikä kirjamarkkinoille helpommin uppoava romaani. Jhumpa Lahirissa (s. 1967) itsessään onkin novellin maailmasta tuttua taitoa kutoa sanottavansa hiljaisten merkityksien hienojakoisiin loimilankoihin. Hän ei ole luonteeltaan assertiivinen romaanikirjailija, joka peittäisi loimilangaston värikkäällä ja meluisalla kuviolla - ja vastaisi silloinkin, kun mitään ei kysytä. Mieluummin hän kuuntelee ja tarkkailee kuin on suuna päänä..

"Minun tehtäväni on vain kirjoittaa. En voi ajatella etukäteen kirjojeni mahdollisesti saamaa menestystä, niiden saamaa vastaanottoa tai niiden synnyttämiä mielikuvia, koska nämä seikat eivät ole minun hallussani. Minulla on kontrolli vain kirjaan, jota kirjoitan", toteaa Jhumpa Lahiri kotonaan Brooklynissa.

Suomalaisetkin pääsevät tutustumaan varsin pian Jhumpa Lahirin hittikirjaan Unaccustomed Earth, sillä se ilmestyy jo tulevana syksynä Kersti Juvan suomennoksena nimellä Tuore maa.

Juuri hiljentyminen ja henkisten liikahdusten sisäistäminen määrittelevät paljolti Jhumpa Lahirin varsin väärentämätöntä suhtautumista ympäristöön ja kirjoittamiseen. Hän korostaa, että hän on itse asiassa kirjailijana vasta tiensä alussa, koska Pulitzer-palkinnon tuonut ensimmäinen kirja Tämä siunattu koti julkaistiin 1999.

"Olen vasta kymmenkunta vuotta voinut keskittyä pelkästään kirjoittamiseen. Sitä ennenkin kirjoitin kyllä vakavissani, mutta olosuhteiden tähden saatoin tehdä sitä vain sivutoimisesti. Tässä mielessä kirjailijana oleminen on minulle vielä uutta", huomauttaa Jhumpa Lahiri, joka tuli jo kaksivuotiaana Yhdysvaltoihin. Hän kävi koulunsa Rhode Islandilla ja opiskeli Bostonissa.

Kirjallisuudesta väitellyt Jhumpa Lahiri tarkastelee kirjoissaan pääosin toisen polven intialaissiirtolaisen elämää Yhdysvalloissa. Nämä ihmiset ovat ikään kuin kulttuurisessa ja emotionaalisessa välitilassa. Vapaus on irrottanut heidät vanhoista siteistään, mutta vahva perintö estää heitä kuitenkin sitoutumasta täysin amerikkalaisiin tapoihin ja arvoihin.

Hän korostaa, että on kiinnostunut tarinoista ja ihmiskohtaloista, vaikka se kuulostaakin kovin epämuodikkaalta.

"Myönnän, että olen kiinnostunut toisen polven siirtolaisten ja jopa heidän vanhempiensa elämästä, mutta pohjimmiltani haluan uppoutua ihmisten elämään ylipäänsä, sen solmukohtiin. Intia ei ole minun maani, en ole koskaan edes elänytkään siellä. Se on minun vanhempieni maa eikä edes sitä enää heillekään", Lahiri paljastaa.

Hän korostaa, että vaikka kirjoittamisen lähtökohta ja tarinoita yhdistävä tematiikka on pysynyt koko ajan lähes samana, hän pyrkii kirja kirjalta pääsemään ihmisen sisäisten tuntojen kuvauksessa sekä yhä syvemmälle että yhä edemmäksi, kohti hidasta uudistumista.

"Suhteeni Intiaan on toki vahva, mutta samalla se on vain välillinen, koska maa tuli osaksi minua niillä matkoilla, joita teimme vanhempieni kansaa sinne, kun oli vielä lapsi. Nykyään käyn Intiassa korkeintaan joka neljäs vuosi. Haluan, että omat lapseni saavat jonkin tuntuman isovanhempiensa synnyinmaahan ", Lahiri toteaa ja poimii sohvalta huivin. Kylmä tuuli nuolee olohuoneen maisemaikkunaa.

Kun Jhumpa Lahri oli lapsi, perheen roolit olivat tavallaan sekaisin. Hän oli huolissaan vanhemmistaan, koska he tuntuivat joutuneen elämästä sivuun. He olivat sivullisia, mikä teki Jhumpa Lahirista puolestaan jonkinlaisen kahden kulttuurin välisen lähetin, välittäjän.

"Tunsin, että heidät oli revitty pois juuriltaan eivätkä he täysin onnistuneet integroitumaan uuteen ympäristöön, vaikka pystyivät hoitamaan arjen askareensa. Kun menimme lomilla Intiaan, näin heidät taas oman elämänsä herroina." Unaccustomed Earth syntyi osin vanhasta ja pääosin uudesta materiaalista. Sen pesämunana oli pari novellia, jotka syntyivät hänen kirjoittaessaan romaania Kaima (2003). Ne jäivät pöytälaatikkoon, mutta myöhemmin hän etsi niihin uuden tulokulman ja alkoi kehiä kokonaisuutta, joka poikkeaisi palkitusta esikoiskokoelmasta Tämä siunattu koti.

"Huomasin, että useat novellit ketjuuntuivat, koska kuvasin niissä samoja ihmisiä, joiden elämä vie heidät eri aikoina eri paikkoihin Yhdysvalloissa. Muuttuvat tilanteet voivat myös viedä kuvaamani henkilöt hetkellisesti Intiaan, Lontooseen tai Roomaan, mutta pohjimmiltaan Yhdysvallat on kirjan ainoa maantieteellinen miljöö."

Hän myöntää, ettei halua kirjoittaessaan pohtia, kenelle hän kirjoja lopulta kirjoittaa, koska hän haluaa vain keskittyä itse kirjoittamiseen. Kirjalla on aina oma elämänsä. Hän ei halua kurkkia olkansa ylitse, koska silloin ainoastaan halvaantuu ja menee kipsiin.

"En koskaan ajattele, että minulla olisi joku tietty sanoma tai selvä ohjelma. Vasta lukijat tuovat merkitykset kirjoituksiin."

Jhumpa Lahiri korostaa, että hänelle ei ole kasattu paineita romaanin kirjoittamiseen, vaikka hänen edellinen kirjansa Kaima (2003) olikin romaani. Mira Nai ohjasi siitä viime vuonna sanannimisen elokuva, joka sai osakseen hyvän vastaanoton.

"En koskaan ajattele muotoa etukäteen. Nyt vain kävi niin, että lankesin novelleihin. En tiedä, koska palaan kirjoittamaan romaania. Tyylini on nimittäin sellainen, että mieluummin tiivistän ja keskitän sanottavani kuin laajennan tai heittäydyn suureen eeppiseen virtaan", Jhumpa Lahiri kertoo.

Se näkyy jo kirjailijan nimestäkin. Hänen oikea nimensä on nimittäin Nilanjana Sudeshna, mutta hän käyttää napakampaa nimeä Jhumpa Lahiri, jonka hän sai lastentarhassa lempinimekseen, koska oikea nimi oli niin hankala lausua.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi