Julkaistu: 13.1.2001 lehdessä osastolla Kulttuuri
Leena Krohn
Muutama vuosi sitten
Leena Krohn
puhui Gustavelundissa yleisölleen "kirjan
näkemisestä" ja muotoili aika tiukan tuntuisen
kirjallisuuskäsityksen: "Minä ajattelen, että kirjallisuudessa ei
ole ollenkaan kysymys kirjallisuudesta. Aihepiirit, teemat, rakenteet
jne.
ovat kaikki epäolennaisuuksia. Minä ajattelen, että kirjallisuudessa on
kysymys niiden valintojen kohtaamisesta, joita kukaan ei pääse
pakoon."
Puhe osui kuulijaansa, olinhan vain hetki aikaisemmin alustanut keuhkot täynnä ilmaa jälkimodernin kirjallisuuden aiheista, teemoista ja rakenteista.
Kirjailija syvensi vielä samassa puheenvuorossa ajatustaan suhteista, joiden äärellä ihmisparka - karkuun pääsemättä - valintojaan punnitsee. Vaakaan asetettuivat vuoroin aika, toinen, ruumis, tahto, ääretön, kauneus ja oma itse.
Omituista kyllä, kaikki mitä Leena Krohn tuolloin sanoi, tuntui aivan selvältä, kirkkaalta. Näin siitä huolimatta, että hänen teoksiaan on aina muistettu luonnehtia filosofisiksi, ja kirjailijaa jopa metafyysikoksi. Kuinkahan moni Krohnin tarinoiden otollinen lukija on muuten karkottunut nuo taikasanat kuultuaan.
Leena Krohn taitaa kirjailijaksi harvinaisen hienosti omien teostensa ja ajattelunsa avaamisen. Hän kehrää puheessaan ja esseissään esiin ajatuksen langan ilman suttuisesti lainattuja uuden etiikan viimeisimpiä ranskalaisbongauksia. Toisen kohtaamisen vaikeus ei ole hänen puheessaan Levinasin henkilökohtainen ongelma, vaan ihmisyydessä jaettu olemisen lähtökohta.
Usein on sana ja puntaroitu valinta tullut myös lihaksi, kun Krohn on esittänyt avoimen kansalaismielipiteensä milloin ihmisen, taiteen tai ympäristön kysymyksistä.
Osoittaessaan sanoillaan julkisesti havaitsemiaan epäkohtia hän tulee jatkaneeksi muinaisen fennokirjallisuuden jo lähes unohduksiin painunutta parasta perintöosaa.
Hämärä on kuitenkin hämärää, ja "kirjallisuutta ei ole ilman tätä hämäryyttä", Leena Krohn muistuttaa. Ilmaisun kirkkautta se ei silti samenna, ei vaikka kirjailijassa olisi ajattelijankin vikaa.
Mervi Kantokorpi
Muutama vuosi sitten Leena Krohn puhui Gustavelundissa yleisölleen "kirjan näkemisestä" ja muotoili aika tiukan tuntuisen kirjallisuuskäsityksen: "Minä ajattelen, että kirjallisuudessa ei ole ollenkaan kysymys kirjallisuudesta. Aihepiirit, teemat, rakenteet jne. ovat kaikki epäolennaisuuksia.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi