Julkaistu: 30.4.2005 lehdessä osastolla Kulttuuri
Espoossa asuva Anna Maria Mäki haaveilee mukavasta joutilaisuudesta. Sillä välin hän hoitaa kolmea lasta, ansiotyötään ja kirjoittaa.
Kerrostalokodin pianon päällä on kuusi tuttia, sillä
Anna Maria Mäki, 28, on kolmen pienen lapsen äiti. Hän on
myös esikoiskirjailija, filosofian maisteri, viestintäpäällikkö.
Anna Maria Mäki kävi syntymässä Oulussa, mutta koko lapsuutensa hän asui Muhoksella. Perhe on lestadiolainen, Mäellä on yhdeksän sisarusta.
Kodissa ei ole koskaan ollut televisiota, mistä hän on vain kiitollinen. "Jos tekstini vaikuttavat oudoilta, erilaisilta kuin muiden, johtunee osittain siitä, että en ole saanut television viihdevyörytystä päälleni."
Kun ensimmäinen lapsi syntyi viisi vuotta sitten, Mäki päätti opintonsa vauhdilla. "Siihen asti olin lähinnä lusmuillut. Kun aikaa opiskeluun oli päivittäin hyvin vähän, sen käytti äärettömän tehokkaasti." Hän toimii viestintäpäällikkönä oululaisessa firmassa.
Novellit hän sanoo kirjoittaneensa parin vuoden aikana "aina silloin tällöin". Aviomies hoiti kolmena iltana viikossa lapsia, ja Mäki saattoi sulkeutua makuuhuoneeseen viimeistelemään kokoelmaansa.
Mäki on filosofian maisteri, pääaineenaan suomen kieli. Opiskelun hän aloitti ensin kauppakorkeakoulussa, mutta lopetti puolen vuoden jälkeen.
"Ne ihmiset olivat ihan vääriä, eivät sellaisia joiden kanssa haluaisin loppuelämän tehdä töitä. Oli sielläkin hyviäkin tyyppejä, mutta kokonaisuus oli liian raaka. Kyynärpäätekniikallisesti."
Kirjoittamista hän on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa muun muassa Mikko Rimmisen johdolla.
Mäki lukee ja ihailee Maarit Verrosen novelleja, samoin Leena Krohnin teksteistä hän pitää. "Niitä ei voi liikaa lukea, sillä omaan tekstiin alkaa tulla älyllisyyksiä, mitkä eivät siihen sovi."
Muita nimiä: Juha Seppälä, Raymond Carver, Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus ja Rimmisen Pussikaljaromaani.
Näin nyt, lukioaikana hän kaunokirjallisuuden sijasta perehtyi parapsykologiaan ja grafologiaan.
Esikoiskirjan ilmestyminen ei Mäen mielestä ollut kovin merkittävä tapahtuma.
"Luulin, että se olisi ollut merkittävämpi asia, mutta se olikin ihan tavallista, työ minkä tein muun työn ohessa. Olin haaveillut siitä pitkään, ja siinä mielessä se oli hienoa. Vaikka se oli tosi hienoa, se olikin vain tavallista."
Maailman menossa Mäkeä tympii tasa-arvottomuus, se että naisten täytyy olla niin paljon parempia kuin miehet päästäkseen samaan.
Lapset kuuntelevat Grimmin satuja, H.C. Andersenia, ja äiti on pöyristynyt klassikkosatujen naiskuvasta.
"Tuhkimo ottaa vastaan kaiken sen roskan, mikä sen päälle kaadetaan, ja kun se on niin kiltti ja nöyrä, se saa prinssin."
Anna Maria Mäellä on pari unelmaa: hän haluaisi vanhan talon maalta, jossa voisi viljellä yrttejä, kasvattaa lapsia, viettää huoletonta elämää ja aina silloin tällöin kirjoittaa kirjan.
Toinen unelma onkin oikeastaan päämäärä: hän haluaa tulevaisuudessa oman kustantamon.
Se julkaisee tietysti vain hyvää kaunokirjallisuutta ja lastenkirjoja.
"Haluan, että lapset voisivat kasvaa sellaisiksi kuin he ovat eikä heihin sulateta vallitsevia käsityksiä maailmasta, tätä armotonta tehokkuutta."
Anna Maria Mäen novellikokoelma Suljetun paikan lumo tavoittelee Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa, joka myönnetään vuoden parhaalle esikoisteokselle 16. marraskuuta.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi