Matkalla toiseen todellisuuteen

David Almond nousi maineeseen uskaliailla nuortenromaaneilla
Brittikirjailijalle fantasia on arjen selittämätön puoli

Hannu Harju

  "Et ehkä usko tätä tarinaa. Mutta kaikki on totta", lopettaa brittiläinen David Almond nuortenromaaninsa Taivassilmä .

Ja hiukan Almond lukijan uskoa kirjassa koetteleekin - itse asiassa se on yksi hänen kaikkien nuortenromaaniensa tärkeimpiä piirteitä. Niitä on suomennettu jo kolme - Nimeni on Skellig , Pimeän peli ja Taivassilmä - ja niissä kaikissa tapahtuu arvoituksellisia, tavallisuudesta poikkeavia asioita.

Skelligissä nuori poika löytää autotallista seittien peittämän olion, josta ei pitkään aikaan selviä, mikä se oikeastaan on. Pimeän pelissä hypätään kaivoskaupungin historiaan omintakeisen Kuolema-pelin kautta. Taivassilmässä lastenkodista lautalla karkaavat lapset löytävät seittisormisen tytön ja joka yö joen pohjamutia kaivavan Vaarin, jotka puhuvat ihan omaa kieltään.

Fantasia ja

mielikuvituksellinen liioittelu ovat viime vuosien nuortenromaanien näkyvin piirre. Almondkin on usein yritetty lukea Harry Pottereiden edustaman lajityypin sisään. Almond vieroksuu tätä.

"Kyllähän hyvä kirjallisuus - sekä aikuisten että nuorten - perustuu keksityille asioille, valheille, joiden avulla pystytään kertomaan jotain olennaista ihmisestä, jotain totta", David Almond sanoo.

"Mutta minun romaanini ovat kuitenkin realistisia. Ne tapahtuvat tunnistettavissa paikoissa ja niiden tapahtumat voisivat periaatteessa tapahtua."

Almondin kirjojen kuvaama

maailma onkin Mikä-mikä-maan sijasta paremminkin arkitodellisuuden reunoilla ja rajoilla oleva arvoituksellinen alue. Siellä ei kuitenkaan lennetä luudilla, tehdä taikoja eikä törmätä muuhunkaan magiahömppään.

Almondin kirjojen fantastinen aines on jotain todempaa. Kirjoissa oleva vieraampi todellisuus voisi olla vaikka tuonpuoleinen, puolimaailma , jokin toinen todellisuudentaso tai vaikkapa ihmismielen pimeämpi puoli.

Harry Potterien sijaan Almondin voisi sijoittaa William Blaken ja Charles Dickensin seuraan. Blaken tapaan kirjoissa on kosketus johonkin spirituaaliseen. Dickensin teosten lailla Almondin päähenkilöt ovat usein jollain lailla vähäosaisia. Taivassilmän nuoret asuvat lastenkodissa.

David Almond on

50-vuotias. Vielä viisi vuotta sitten hän oli varsin tuntematon newcastlelainen kirjailija, jonka novelleja julkaistiin kirjallisuuslehdissä.

Almond ehti kirjoittaa viisitoista vuotta aikuisille ennen kuin hänestä tuli lähes yhdessä yössä yksi viime vuosien menestyneimpiä nuortenkirjailijoita.

Kaikki alkoi tavallisesta sunnuntaikävelystä, jolla Almond sai idean. Perheineen uuteen taloon muuttanut nuori poika löytää autotallista arvoituksellisen olion.

"Tuntui siltä, kuin joku takanani olisi tosiaan heittänyt idean minulle. Minun oli mentävä ja alettava heti kirjoittaa tarinaa, koska halusin itsekin tietää, mitä poika autotallista löytää."

Almond tajusi kirjoittaneensa jotain poikkeuksellista. Hänen agenttinsa sanoi heti, että kirjasta tulee menestys. Kustantaja kierrätti ennakkovedoksia eri puolilla puoli vuotta ennen kirjan julkaisemista. Kun Nimeni on Skellig ilmestyi, Almond oli valmiiksi julkkis.

"Se oli aluksi pelottavaa, mutta toisaalta sain aikaa valmistautua siihen - ja kirjoittaa valmiiksi toisen nuortenkirjani."

Kymmenet nuoret

ovat kysyneet Almondilta, mitä Nimeni on Skellig -kirjan Michael lopulta autotallista löytää. Sitä häneltä kysytään myös Helsingissä Britannian suurlähetystössä, jossa uteliaat koululaiset piirittävät kirjailijaa.

"En minä tiedä mikä Skellig on, en vaikka olen itse kirjailija. En myöskään pidä siitä, että kirjailija sanoo lukijoille: te luulitte kirjan tarkoittavan tätä, mutta oikeastaan se tarkoittaakin tätä."

Almondista selittämättömät asiat kuuluvat ihmisten elämään, minkä lapset myöntävät helpommin kuin aikuiset. "Lapset hyväksyvät sen, etteivät tiedä kaikkea ja haluavat siksi tietää koko ajan lisää. Aikuiset sen sijaan hakevat kirjallisuudelta usein vahvistusta omille ajatuksilleen."

Almondin romaaneissa

nuoret tutustuvat johonkin arvoitukselliseen, vierailevat toisessa todellisuudessa. Monissa Almondin kirjoissa toinen todellisuus on läsnä kuoleman muodossa. Kirjoja voisikin pitää Manalassa tai Tuonelassa vierailun vertauskuvina.

Esimerkiksi Pimeän pelin keskiössä on 1800-luvulla tapahtunut kaivosonnettomuus, jossa kuoli lapsityöntekijöitä. Skelligin hahmossa on sekä enkeliä että jonkinlaista todellisuuksien välittäjähahmoa.

"Kuolema on ollut minulle pienestä pitäen jotain hyvin luonnollista. Meillä on iso suku, ja hautajaisia oli jo lapsena usein."

Almondin ura alku nuortenkirjailijanakin liittyy hänen perheeseensä.

Joitakin vuosia ennen Nimeni on Skellig -romaania Almond oli ruvennut kirjoittamaan lyhyitä omaan lapsuuteensa perustuvia kertomuksia. "Ennen kuin lähetin ne julkaistavaksi, luetutin ne siskoillani ja veljilläni."

Nuorille kirjoittaminen on sekä helpompaa että vaikeampaa kuin aikuisille kirjoittaminen. "Vuosia yritin kirjoittaa aikuisille miettien mutkikkaita kerronnallisia rakenteita, jotka vetoaisivat lukijan älyyn ja hämmentäisivät häntä. Nykyään arvostan enemmän selkeyttä, hyvää tarinaa ja nopeasti etenevää kerrontaa." Nimeni on Skellig -romaanista tehdään englantilais-amerikkalainen elokuva. Ensi talvena kirjan näyttämöversio saa ensi-iltansa Britannian kansallisteatterissa Lontoossa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi