Menestys yllätti veteraanin

"Islannissa ei odoteta Godotia, odotetaan Nokiaa", kirjailija Gudbergur Bergsson sanoo

Timo Hämäläinen

  "On niin outoa, kun on kirjoittanut neljäkymmentä vuotta ja kun on niin vanha ja yhtäkkiä kirjoja aletaan kääntää", islantilainen kirjailija Gudbergur Bergsson , 68, ihmettelee Helsingissä.

Hänen kymmenen vuotta sitten Islannissa julkaistu romaaninsa Svanurinn on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Joutsen . Joutsen onkin Gudbergurin menestysromaani, se on ilmestynyt jo Brasiliassa, Bulgariassa, Englannissa, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Tšekissä.

"Kun aloin kirjoittaa, en odottanut mitään, koska kukaan ei ollut kiinnostunut islantilaisesta kirjallisuudesta. Ainoa tunnettu kirjailija oli Halldór Kilian Laxness ja hän oli imperiumi. Hänetkin sitten kaupallistettiin."

Gudbergurilla on kuitenkin maine, että hän on Islannin keskustelluin kirjailija.

"Enpä usko, että Islannissa keskustellaan kovinkaan paljon. Siellä ollaan kovin luterilaisia uskon ja epäuskon suhteen. Hyvän ja pahan. Kylmän sodan aikaan rajat olivat selviä. Feminismin aikaan puolestaan miehet olivat pahoja ja naiset hyviä."

Moni-ilmeistä

ja -puolista ihmistä ei haluttu nähdä, Gudbergur pahoittelee.

"En ole kovin uskonnollinen eikä minulla ole messiaanisia piirteitä, en pidä seuraajista. Olen kyllä vasemmistolainen. Kun olin nuori, ammattiyhdistysliike vaati kunnon palkkaa. Minusta sen olisi pitänyt vaatia enemmän, yhteiskunnallista muutosta."

Gudbergur sanoo, että kirjailijat puhuvat nykyään Islannissakin vain myynnistä, palkkioista ja ennakoista.

"Niistä on helppoa puhua. Kirjallisuus, taide ja kulttuuri ja ihminen ovat vaikeita asioita, kaikki pakenee. Niitten luonne pakenee. Kuin Hamletissa , olet juuri ymmärtämäisilläsi Hamletia, sitten luet lisää etkä kuitenkaan ymmärrä hänen toimiaan, mutta luet kuitenkin edelleen." Joutsenessa on vähän näitä piirteitä, lukija on ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden rajamailla.

Gudbergur puhuu

kirjoittamisesta vähän samaan tyyliin. Kirjailija, Gudbergur, ei siis kirjoittaessaan tiedä, mitä hän on täsmälleen tekemässä.

"Ellei sitten kirjoita kirjateollisuudelle, silloin on tiedettävä erinomaisen hyvin kirjoittamisensa. Silloin on kyse kulttuurin teollistamisesta, ei mistään muusta."

Islannissakin, vaikka markkinat ovat siellä pienet.

"No, markkinat ovat riittäviä meille, pienuus on suuruutta. Globalisaation mukana nuoret kirjailijat uneksivat maailman avautumisesta heille. Monen islantilaisen kirjailijan teoksia onkin nyt käännetty maailmalla. Ennen siellä tunnettiin vain Laxness ja Gunnar Gunnarsson , joka kirjoitti tanskaksi."

Joutsen -romaanissa

on paljon dikotomioita: meri-maa, syntymä-kuolema, hyvä-paha ja niin edelleen, joitten kautta Gudbergur kuvaa elämää, Islantia ja islantilaista yhteiskuntaa muutoksen kourissa.

"Useimmat kirjani kuvaavat muutosta, käymistilaa, siksi minulla on ollut vaikeuksia. En ole kirjoittanut tästä muutoksesta virallista tietä, vasemmiston tai oikeiston silmin. Islantilaiset eivät tottuneet kirjoittavaan yksilöön, jolla on ajatuksia. Laxnessillakin oli puolueen ajatukset." Joutsen on myös kirja ihmisen ja eläimen eroista, vaistonvaraisesta ja älyllisestä elämästä. Joutsen onkin vanha metafora pohjoismaisessa kirjallisuudessa.

"Sillä ei ole mitään tekemistä Tuonelan joutsenen kanssa", Gudbergur kiirehtää vastaamaan. "Emme ajattele sellaisin geometrisin, kylmin sävyin kuin te. Te olette meitä paljon konkreettisempia. Minulle joutsen on vain poeettinen kuva."

Gudbergur palaa teollistumiseen, joka ei koskaan ole saapunut Islantiin, se on pitänyt poesian paikallaan. Hänen mielestään islantilaiset odottavat jonkinlaista pelastusta, esimerkiksi Nokian viidenneltä sukupolvelta!

"Se on hyvin islantilaista. Ei odoteta Godotia, odotetaan Nokiaa."

Hänen romaaneistaan

on ruotsinnettu myös Sú kvalda ást sem hugarfylgsin geyma . Se kertoo rakkaudesta, myös fyysisestä rakkaudesta kahden miehen kesken. Se on hyvin erilainen kirja kuin Joutsen .

"Olen kirjoittanut erilaisia kirjoja, mutta kaikki käsittelevät tavallaan ihmisluontoa. Islannissa on muunneltava työtapaansa, jos kirjoittaa vain rikosromaaneja, lukijakuntaa ei kohta enää ole. Ei voi erikoistua. Laxness kirjoitti ystävilleen ja kansainväliselle kommunistiyhteisölle, minulla ei ole kiinteätä yleisöä."

Gudbergur puhuu itsestään vähän nietzscheläisenä, "yritän käyttää teksteissäni itseäni niin paljon kuin mahdollista". Sävel on siten übermenschlich !

Homokirjaan tuli kitsaasti reaktioita Islannissa.

"Nyt niitä kuulee hiljalleen, koska on alettu julkaista samanlaisia kirjoja. Islantilaiset eivät keskustele koskaan, koska he eivät usko itseensä. Ensimmäinen kirjani voitaisiin luokitella 'likaiseksi realismiksi', mutta koska sitä ei ollut olemassa, kirjaa vastustettiin." Den plågade kärlek som själens skrymslen gömmer haukuttiin perusteellisesti Dagens Nyheterissä. Arvostelun jälkeen Gudberguria ei ole ruotsinnettu eikä kustantaja ole halunnut kuulla hänen nimeäänkään.

"Minusta skandinaavit ovat pohjimmiltaan hyvin taantumuksellisia. Ja hyvin luterilaisella tavalla, lait ovat hyvin edistyneitä, mutta henkisesti skandinaavit eivät ole kovinkaan edistyneitä. Pohjoismaissakin on kirjailijoita puolustavia eliittejä. Ei kuitenkaan Islannissa."

Takapakkien jälkeen

Gudbergur on tehnyt erilaisia töitä, ollut kalateollisuudessa, ollut kokkina ja mielisairaalassa hoitopuolella.

Fyysisen työn ohella Gudbergur on kääntänyt viljalti, esimerkiksi espanjasta ( Cervantesia , Márquezia ), italiasta, katalaanista, portugalista ja englannista.

Olet siis hyvin ahkera?

"Kyllä. Lähdin köyhästä kodista työnhakuun jo yhdeksänvuotiaana."

Gudbergur on julkaissut kahdeksan romaania ja yhden novellikokoelman. Hän vetoaa yksinkertaisuuden puolesta, hän ei kirjoita tullakseen suosituksi markkinoilla.

"Kun aloin kirjoittaa, minulle sanottiin: 'Ostin kirjasi voidakseni heittää sen nurkkaan.' Siinä oli sanomaa riittämiin."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi