Miehet kerrankin sivuroolissa

Emma Puikkoselle kirjoittaminen ja teatteri on selviytymiskeino

Irma Stenbäck

TURKU. Turkulainen esikoiskirjailija ja teatterintekijä Emma Puikkonen , 26, on läpeensä taiteilija. Hänen soljuvat sanansa ja eloisa olemuksensa vakuuttavat heti: tälle naiselle taide on koko elämä.

"Kirjoittaminen ja teatteri on minulle tapa kommunikoida maailman kanssa, hahmottaa sitä uudelleen. Sanoista on tullut selviytymiskeino", Puikkonen tiivistää.

Pikkutyttönä Emma päätti siskonsa Ainon kanssa vihkiytyä sirkuslaisiksi, nuorallakävelijöiksi. Paksu köysi pingotettiin pihan poikki, ja puun oksasta kiinni pitäen tytöt taituroivat heiluvalla näyttämöllä.

Köysi vaihtui

kynäksi. Kaksitoistavuotias Emma kirjoitti sydänverellä 60-sivuisen kertomuksen Kissaihminen . Kissaproosa palkittiin toisella sijalla nuorten Kontakti-kirjasarjassa.

Hämeenlinnassa syntynyt Puikkonen vietti lapsuutensa Vaasassa ja Forssassa, nuoruutensa Helsingissä. Kirjailija-äiti Arja Puikkonen on aina kannustanut kolmea lastaan luovuuteen, joista esikoistytär valitsi proosan ja teatterin, poika valokuvataiteen.

Kallion ilmaisutaiteen lukion jälkeen vuosi Oriveden opistossa vahvisti Emma Puikkosen sanataiteen unelmia. Takana on nyt esikoiskirja, loppututkinto Turun taideakatemiasta, oma teatteriryhmä ihOlla ja - avoin tulevaisuus.

Leipänsä innokas taiteentekijä repii useasta osoitteesta nykykirjailijoiden tapaan. Viisi viikkotuntia Juhana Herttuan taidelukion taideviestinnän opettajana on mieluista hommaa.

"Oppilaat ovat motivoituneita, siksihän he ovat valinneet taidelukion. Dramaturgian kurssilla työstämme Sofokleen Oidipusta , Shakespearea ja Beckettiä. Luvassa on myös nykyteatterin historian ja improvisaation kursseja."

Emma Puikkonen oli perustamassa syksyllä 1999 vaihtoehtoista uutta teatteriryhmää ihOlla, joka "uhmaa pienuudellaan ja intohimollaan turkulaista teatterikenttää". Puikkonen on ohjannut amerikkalaisen Tony Kushnerin absurdin draaman Slaavit , jonka vierailunäytäntö on viikonloppuna Helsingissä Q-teatterissa.

Aikaisemmin Puikkonen on kirjoittanut mm. libreton Ari Vakkilaisen säveltämään lastenoopperaan Punahilkka .

Esikoisromaani

Turkulainen näytelmä sai alkunsa keväällä 1998, kun ohjaaja Juha Hurme veti Turun taideakatemiassa käsikirjoitustyöpajaa aiheena J. J. Wecksellin historiallinen aatedraama Daniel Hjort . Puikkosta kiehtoi siinä etenkin naiset ja erityisesti miesten kuvaamat naiset. Puikkonen loi uuden Sigrid Stålarmintytär Hurjapään.

"Naisille on draamoissa ylipäänsä vähän päärooleja. Miehet ovat saaneet kirjoittaa pitkään omaa maailmaansa, jossa naiset ovat vain miesten alter egoja. Minun romaanissani miehet ovat sivurooleissa."

Esikoisromaani vei kolme vuotta ja kuusi versiota. Puikkonen kiittelee kirjansa kustannusvirkailijaa, jolta hän sai kullanarvoista ohjausta. "Kielen rytmi on minulle tärkeää. Faktan ja fiktion raja on häilyvä. Nadja (romaanin päähenkilö) on puhdasta fiktiota, ei omaelämäkertaa."

Esikoiskirjailijalla

kävi tuuri. Hän sai kolmen viikon kirjoitusloman kustantajan ranskalaishuvilalla Maintenon-kylässä. "Ranskassa luin ensimmäistä kertaa Linnan Täällä Pohjantähden alla . Jäin koukkuun kuin Harry Potterin ihailijat. Ranskassa mietin mistä suomalaiset ovat todella tulleet."

Ranskan tuliaisina esikoisromaanissa on yksi lause sivulla 106, jossa päähenkilö ihmettelee, miksi suomalaiset eivät katso toisiaan silmiin: "Suomalaiset jäyhäleukaiset miehet ja naiset on väistelleet silmiä aina."

"Tietysti on niitä, jotka uskaltavat katsoa toisia silmiin. Mutta näkevätkö he sieltä muuta kuin oman kuvansa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi