Mies joka kuoli ennen menestystä

Stieg Larssonin dekkarit leviävät ympäri maailmaa, mutta Ruotsissa hänen perinnöstään riidellään

 Kuva ruotsalaisen dekkari-ilmiön Stieg Larssonin (1954-2004) tuotannosta täydentyy meillä tänään, kun Millennium-trilogian kolmas, Pilvilinna joka romahti, ilmestyy suomeksi.

Kirjoista on tullut menestystarina ympäri Eurooppaa. Ranskalaisesta Actes Sud -kustantamosta lähetettiinkin viime joulun alla iloinen tervehdys kollegoille: " Miehet jotka vihaavat naisia ohitti juuri Harry Potterin! Kaksi muutakin kymmenen bestsellerin joukossa! Myynti puoli miljoonaa - unelma! Lumivyöry!"

Suomessa Larsson-kuume ei ole riehahtanut. Kahta jo ilmestynyttä teosta on myyty vaatimattomasti.

Västerbottenissa syntyneen Larssonin vanhemmat antoivat poikansa jo vauvana isovanhempien kasvatettavaksi. Vasemmistolainen isoisä oli pantu sodan aikana työleirille, ja kokemukset välittyivät tyttärenpojalle - tästä tuli sosialisti ja toimittaja.

Isoisä kuoli, kun Stieg oli yhdeksän, ja silloin hän muutti perheen luo Uumajaan. 1970-luvulla hän matkusteli Afrikassa ja pestautui sitten 22 vuodeksi Tidningarnas Telegrambyrå -tietotoimistoon.

Työtoverit muistavat miehen, joka ei puhunut itsestään. Harva tiesi, että hän oli 1970-luvun alussa käynyt avustamassa niin Eritrean sissejä kuin Grenadan sosialistista vallankumoustakin.

Tai että hän oli vuosia tarkkaillut äärioikeistolaisia liikkeitä, kirjoittanut niistä kaksi kirjaa ja käynyt välillä luennoimassa Scotland Yardille.

1990-luvun puolivälissä uusnatsit tekivät Ruotsissa useita murhia. Se sai Larssonin perustamaan parin ystävänsä kanssa Expo-lehden ja säätiön vastustamaan ääriliikkeitä. Tällöin Larsson oli asunut arkkitehti Eva Gabrielssonin kanssa jo yli kaksikymmentä vuotta. Tämä on kertonut, miten miehen työnarkomania sai hänet pari kertaa ottamaan ja lähtemään - ja palaamaan, kun puoliso lupasi hidastaa tahtia.

Niin ei käynyt. Kirjan Sverigedemokraterna-oikeistopuolueesta Larsson kirjoitti 2001 kollegansa Mikael Ekmanin kanssa parissa kuukaudessa. Vapaata pidettiin kuulemma päivä, ja Ekman laihtui viisitoista kiloa.

Kirjoitukset toivat mukanaan tappouhkauksia, joiden takia Larssonin ja Gabrielssonin piti liikkua erillään, pippurispray taskussa, ja pysyä poissa kotinsa ikkunoista.

Dekkareita Larsson alkoi kirjoittaa jo TT:ssä työskennellessään, mutta piti senkin muilta salassa. "Ei rahaa kannata säästää", hän oli kerran tuhahtanut. "Minä kirjoitan dekkareita ja saan niistä vielä miljoonia."

Talvella 2004 Larsson lähetti Norstedts-kustantamoon kolme 600-sivuista kirjaa. Hän oli jo kokeillut Jan Guilloun ja Liza Marklundin Piratförlagetia, mutta käsikirjoituspaketti oli palautettu avaamattomana.

Loppu onkin historiaa.

"Innostuimme heti", kustannuspäällikkö Eva Gedin kertoo. "Silloinen johtaja Lasse Bergström, joka on kustantanut Sjöwallia ja Wahlöötä, sanoi heti, että tämä debytantti ei ole tähdenlento."

Eva Gedinille Larsson pohti myös dekkariensa tyyliä. "Olen yrittänyt luoda poikkeavia hahmoja. Päähenkilölläni Mikael Blomkvistilla ei ole mahahaavaa eikä alkoholiongelmaa. Hän ei kuuntele oopperaa tai rakentele pienoismalleja. Toisaalta hän käyttäytyy usein bimbomaisesti - toisin kuin kumppaninsa Lisbeth Salander, jolla on stereotyyppisen 'miehekkäitä' piirteitä."

"Larsson oli dekkarinsa lukenut", Eva Gedin kertoo. "Hän piti Elizabeth Georgesta, Sara Paretskysta ja Minette Waltersista. Hän kuitenkin myös kehitti genreä. Kirjoissa todelliset ihmiset seikkailevat keksittyjen kanssa ja sankarit ovat erikoisia, etenkin Lisbeth. Hän on minusta pääsyy kirjojen suosioon."

Omaperäinen - ja Gedinin mukaan aivan tietoinen - oli myös ratkaisu tehdä kolmesta kirjasta niin erilaiset. Miehet jotka vihaavat naisia on lähellä perinteistä lukuromaania: tutkiva journalisti Mikael Blomkvist selvittelee talousrikoksia ja vanhaa katoamistapausta. Tyttö joka leikki tulella on action-jännitystä, jossa Mikaelin sankarikumppanille, ihmisiä karttavalle Lisbeth Salanderille annetaan liki yliluonnolliset kyvyt. Pilvilinna joka romahti puolestaan keskittyy Ruotsin turvallisuuspolitiikkaan. Trilleriin mahtuu hirviöpsykiatreja, agentteja ja oikeussalidraamaa.

Sitten, 9. 11. 2004, Stieg Larsson kuoli sydänkohtaukseen. Ennen kuin ensimmäistä kirjaakaan oli julkaistu.

Sensaatio siis tuli, mutta erilainen kuin oli odotettu.

Trilogian ensi osa ilmestyi jouluksi 2005 ja palkittiin pian Lasiavaimella, Pohjoismaiden parhaan dekkarin palkinnolla. Seuraavat osat ilmestyivät Ruotsissa 2006 ja 2007.

Nyt oikeudet on myyty liki 30 maahan, ja kokonaismyynti on kuusi miljoonaa. Elokuvaakin tehdään jo.

Viime vuonna Ruotsissa alettiin miettiä, oliko Larsson ehtinyt kirjoittaa trilogiaan jatkoa.

Eva Gabrielsson kertoi Dagens Nyheterille, että neljättä osaa oli Larssonin kannettavassa tietokoneessa satoja liuskoja - sarjasta kun oli tarkoitus tulla kymmenosainen.

Tietokoneesta tuli pian osa avolesken ja Larssonin isän ja veljen perintöriitaa. Sukulaiset halusivat koneen sisältöineen, Gabrielssonin mukaan se oli Expo-lehden omaisuutta.

Maaliskuussa 2008 kerrottiin, että Gabrielsson ja Larssonit olivat yhdessä päättäneet jättää neljännen osan julkaisematta. Arveltiin, että avoleski olisi sittenkin saamassa osuutensa kirjojen koko ajan kasvavista tuloista.

Parin viikon takainen SVT:n Uppdrag Granskning -ohjelma kertoi kuitenkin muuta. Elämänkumppani on jäänyt perinnöttä ja kamppaillut siitäkin, että saa asua pariskunnan yhteisessä kodissa.

Uusikin riita on jo alkamassa, sillä Gabrielsson aikoo vaatia itselleen Larssonin koko kirjallisen tuotannon hallintaoikeuksia.

Hyvältä ei näytä. Larssonit pitävät Gabrielssonia tasapainottomana ja arvelevat, ettei Stieg halunnutkaan jättää omaisuuttaan avovaimolle.

Tämä taas pitää kiinni piilotetusta tietokoneesta. Samalla hän kirjoittaa kirjaa elämästään miehensä kuoleman jälkeen.

Lesken mukaan pariskunnan piti perustaa trilogian tuloilla kustantamo ja tukea seuraavilla kirjoilla Expo-lehteä.

"Mekin annoimme lehdelle miljoonan (n. 105000 euroa)", isä ja veli Larsson kehuivat televisiossa.

Se ei ole paljon pesästä, jonka arvo lähenee kymmentä miljoonaa euroa.

Lähivuosina sen uskotaan moninkertaistuvan - paitsi elokuvan myös romaanien tuoreiden Amerikan-kustannusoikeuksien myötä.

Mutta ehkä kaikki pitäisikin antaa uumajalaiselle kommunistiyhdistykselle! Niin Larsson toivoi vasta löytyneessä, testamentissaan vuodelta 1977.

Siltä puuttuvat kuitenkin todistajat. Leski, isä ja veli voivat huokaista helpotuksesta.

Tukholman kaupunginmuseo järjestää Millennium-kävelyretkiä kirjojen maisemissa 12. 6., 15. 7. ja 21. 8. Lisätiedot: www.stadsmuseum.stockholm.se.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi