Mies, jonka päässä oli Sorsa

N ummela-albumillaan menestynyt muusikko Anssi Kela liittyy esikoisromaanillaan monien muiden romaaneja kirjoittaneiden suomalaisten muusikkojen seuraan. Heitä ovat ainakin Kauko Röyhkä, Pelle Miljoona, Marko Putkonen ja Tommi Liimatta.

Musiikista ei Kelan romaanissa kuitenkaan ole kyse.

Se on tarina itsensä löytämisestä ja miesten välisestä ystävyydestä ja muistuttaa idealtaan Arto Paasilinnan kirjoja, mutta samalla tavalla hauskaksi romaania ei ole tarkoitettu.

Johannes Palorinne on kolmikymppinen juristi, joka on yksinäinen ja syrjäänvetäytyvä. Hänen ainoa kaverinsa on ikätoveri ja lapsuudenystävä Markus, patologinen valehtelija ja hullujen tempausten keksijä.

Johannes on joutunut pahaan onnettomuuteen, mutta ei muista mitään siitä tai onnettomuutta edeltäneistä kahdesta viikosta. Toipilasaikana hänelle alkaa ilmestyä Suomen entinen pääministeri, parisen vuotta sitten kuollut Kalevi Sorsa.

Sorsa ilmoittaa heti, ettei ole todellinen vaan Johanneksen onnettomuudessa saamien kolhujen tuotos. Silti hän väittää voivansa auttaa Johannesta muistamaan kadonneet kaksi viikkoa. Ja Sorsa ryhtyy myös tekemään Johanneksesta sosiaalisempaa ja mukavampaa.

Tästä tarina etenee kahdessa aikatasossa. Toisessa Johannes juttelee Sorsan kanssa ja yrittää toipua, toisessa eletään läpi kadonneita kesäisiä viikkoja.

Kelan kieli on selkeää ja taloudellista. Idea mielikuvitus-Sorsasta on hupaisa, mutta se ei oikein tahdo kantaa koko romaanin läpi.

Vahvimmillaan Kela on kuvatessaan Johanneksen ja Markuksen ystävyyttä. Sen kartoituksessa romaani koskettelee todellista substanssia: lapsuudesta alkanutta ystävyyttä, joka jatkuu hieman epäsuhtaisenakin läpi aikuisuuden.

Tosin tämä aihelma lopetetaan romaanissa aika töksähtäen. Kaikki muu siinä onkin enemmän tai vähemmän heppoista pintaliitoa.

Ihanteellisen rakkauden löytäminen lähenee jo romanttista kliseetä, ja monet romaanin tapahtumat tuntuvat pelkältä tarinan toppaukselta, kuten kaverusten pankkirosvojahti ja vielä toisenkin mielikuvitushahmon ilmaantuminen.

Eräänlaisena viihteellisenä kolmikymppisten (miesten) sukupolviromaanina Kesä Kalevi Sorsan kanssa menettelee kyllä. Ja onhan hauska ajatella, että kun kuolee, pääsee Muumilaaksoon.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 12. marraskuuta. Korkeintaan kaksitoista ehdokasta nimetään 25. lokakuuta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi